Luimme lukupiirissämme Riikka Pulkkisen kirjan Totta.
Useimmat meistä olivat pitäneet kirjaa ihan mukavana luettavana, mutta yksi
harmistuksen aihe toistui kaikilla: kirjailijan julkisuuskuva.
Siitä saakka kun Pulkkisen Raja-romaani julkaistiin 2006 ja
siitä saakka nuori ja nätti kirjailija on ollut suosittu haastateltava
kaikenlaisissa lehdissä ja tv-ohjelmissa. Meillä kaikilla oli päässämme aika
vahvana kuva tummahiuksisesta kirjailijasta, joka hölkkää Helsingin rannoilla,
kertoo parisuhteistaan ja selittää, miksi toisen romaanin julkaisu viivästyi.
Haluan tehdä nyt heti alkuun selväksi: ärsyttävä on nimenomaan julkisuuskuva,
ja tiedostimme kyllä että Pulkkinen henkilönä on sitten eri asia. Mutta kirjaa
lukiessa sitä miettii juuri kirjailijaa, sitä julkisuuden kirjailijahahmoa joka
mediassa esiintyy.
Minua tämä kirjailijahahmo häiritsi ehkä eniten. Sain lukea
kirjaa aika pitkään, ennen kuin päästäni katosi kirjailijan hahmo, ja tilalle
tulivat romaanihahmot. Kirjailijan hahmon liian vahva läsnäolo teki tarinaan
keskittymisestä vaikeaa ja jotenkin jatkuvasti tuli pieni ärsytys, että ”Tällastako
tää nyt sitten on”. Kun olisi pitänyt miettiä romaanihahmojen elämää, sitä
miettikin kirjailijaa itsenäisyyspäivän juhlissa tai naistenlehden
haastattelussa.
Tuli mieleen, että kirjailijan hahmon häiritsevyys on
oikeastaan aika nurinkurista. Kirjailijathan kai antavat haastatteluja ja
esiintyvät telkkariohjelmissa lähinnä mainostaakseen kirjojaan – tai siksi kai
ainakin kustantamot sellaista toivovat. Jos julkisuus sitten häiritsee
lukijoita (meistä joku ainakin mainitsi vältelleensä Pulkkisen kirjan
lukemista, koska kirjailijan julkisuuskuva on häirinnyt liikaa), ei tavoite
myynnin lisäämisestä oikein onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti