tiistai 30. joulukuuta 2014

Lontoon herkut, eli ravintolasuosituksia


Vietin joulun Lontoossa, jossa armottoman shoppailun, nähtävyyksien bongailun, museoiden kiertelyn ja musikaalin lisäksi tuli tietenkin myös herkuteltua. Ruokapaikkojahan Lontoosta löytyy ihan loputtomasti, ja herkuttelua kaipaava löytää helposti oikein erinomaisia paikkoja. Edullisuuden suhteen on sitten toinen juttu. Ja sekin on tietysti reissussa otettava huomioon, ettei joka päivä kenties ole mielekästä suunnitella aikataulua pelkästään ruokapaikkojen perusteella.

Minulla oli jo ennen matkaa tiedossa pari paikkaa, ja muutama ruokalaji, joita halusin kokeilla. Ihan kaikki toiveet eivät toteutuneet, mutta aika hyvin reissussa tuli silti syötyä.

Tässä muuta suositus eri puolilta kaupunkia: ravintoloita, jotka olivat sopivasti reitillä, ja joissa ruoka oli asiallista.

Anchor and Hope


Gastropubit ovat iso juttu Briteissä ja Anchor and Hope on yksi vanhimmista alalla. Tähän pubiin kannattaa mennä nimenomaan syömään, sillä olutvalikoima ei ole mikään erityisen laaja. Mutta lounas oli oikein hyvää ja hintakin oli laatuun nähden kohtuullinen.

Me satuimme paikalle lounasajan lopulla ja pöytä löytyi heti. Söin aivan älyttömän hyvän annoksen, jossa oli muun muassa haudutettua shalottisipulia ja vuohenjuustoa paahdetulla leivällä sekä purjoa ja mangoldia. Seuralaiset söivät muun muassa espanjalaista ilmakuivattua kinkkua salaatin ja päärynöiden kanssa sekä kylmäsavulohta. Kaikki maistui, mutta pienempiin (eli edullisempiin) annoksiin kannattaa kyllä ottaa vaikka lisukeperunat mukaan, jotta varmasti saa vatsansa täyteen.

Anchor and Hope sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä sekä Tate Modernista että Imperial War Museumista, joten jos sattuu vierailemaan näissä, kannattaa harkita myös gastropubireissua – me itse asiassa kävimme siellä matkalla museosta toiseen.

Anchor and Hope

36 The Cut

Energy Café Science Museumissa


Kensingtonin museot – Science Museum, Natural History Museum ja Victoria & Albert Museum – ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Museot ovat sen verran isoja, että nälkähän niitä kierrellessä tulee, ja valitettavasti ihan lähistöltä ei löydy aivan hirveästi ruokapaikkoja. Mutta ei hätää, sillä ainakin Science Museumissa voi syödä varsin siedettävää ruokaa asiallisella hinnalla.

Ravintoloita on parikin, me testasimme heti pääaulasta löytyvän Energy Cafen. Tarjolla on lämpimäisinä erilaisia leipiä, pizzaa, pastaa ja salaattia sekä pienempään nälkään leivoksia, sämpylöitä jne. Iso leipä ruokaisalla salaatilla ja juoma irtosi alle kympillä ja niillä sai kyllä vatsansa täyteen. Hyvääkin ruoka oli ja ravintolan yläkerrassa oli mukavan rauhallista.
 

Science Museumin ravintoloiden sivu

Square Pie

Ruokaisat piirakat ovat varmaankin kalan ja ranskalaisten jälkeen tunnetuinta brittiläistä ruokaa. Pitihän niitä päästä maistamaan. Square Pie on piirakoiden pikaruokaravintola, joka kyllä osaa asiansa, vaikka puitteet ovatkin arkiset. 


Piirakkavalikoimaa löytyy sen verran paljon, että jokaiselle varmaan löytyy jotain. Kun piirakan oheen vielä valitsee pari lisuketta, ei taatusti jää nälkä. Eikä lomakko kamalasti tästä ohene.

Minä maistoin kasvisversion, eli piirakan joka oli täytetty bataatilla, vuohenjuustolla ja pinaatilla. Lisukkeiksi valitsin perunamuussia ja salaattia. Päälle vielä sipulikastiketta ja herran jestas että oli hyvää. Muu seurue valitsi lihaisempia versioita ja oli myös tyytyväinen.

Tarjolla olisi piirakoiden lisäksi muun muassa makkaroita, uuniperunoita erilaisin täyttein sekä pienempiä, välipalaksi sopivia versioita piiraista. Ravintolaan voi siis mennä, vaikkei koko seurue innostuisikaan piirakoista, mutta voin kyllä erittäin lämpimästi suositella niiden maistamista.

Square Piella on useita toimipisteitä Lontoossa, me kävimme ihanan Old Spitafields Marketin ravintolassa, joka sijaitsee Liverpool Streetin metroaseman luona.

Squere Pien sivut

Shake Shack


New Yorkissa reissanneista aika moni on varmaankin käynyt Shake Shackissä, joka aloitti siellä Madison Square Parkissa. Lontoossa Shake Shack aloitti kesällä 2013 ja se oli meille pakollinen vierailukohde. Hampurilaiset olivat edelleen älyttömän hyviä, vaikka viileä Covent Garden ei kyllä ollenkaan vedä vertoja kesäiselle Madison Square Parkille.

Mieheni vannoo tuplana tilatun ShackBurgerin nimiin (ja söi siksi niitä saman tien kaksi), mutta minusta Shake Shackissä upeinta on se, että siellä on yksinkertaisesti paras kasvishampurilainen ikinä. Ja ihmekös tuo, kun kasvishampparin pihvin virkaa toimittaa friteerattu portobellosieni joka on täytetty juustolla.

Jos liikkuu Covent Gardenin suunnalla, kannattaa tehdä visiitti myös Shake Shackiin.
 

Lontoon Shake Shackin sivu



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kreikkalainen lämmitys loppusyksyn flunssaan (kasvismoussaka)




Kun flunssa tekee tuloaan ja väsyttää, ruoan pitää olla lämmintä ja maukasta. Moussaka täyttää vaatimukset hyvin. Siihen voi halutessaan laittaa extramäärän valkosipulia ja vaikka vähän chiliä flunssaa peittoamaan, ja tomaattipohjainen kastike on riittävän vahvan makuinen, jotta sen maistaa vähän nuhaisenakin.

Moussaka ei ole ihan se nopein ruoka ja vähän sen eteen saa nähdä vaivaakin, mutta kerralla syntyy helposti isokin annos. Eikä sitä vaivannäköäkään niin valtavasti ole: tällä kertaa katsoin kellosta aikaa, ja ruoan valmisteluun meni 35 minuuttia. Ei siis mielestäni ihan valtavasti. Toki moussakan pitää tämän jälkeen vielä antaa paistua suunnilleen 45 minuuttia.

Käytin paria kikkaa helpottamaan kokkausta. Ensinnäkin tein molemmat kastikkeet samalla pannulla, jota en pääsyt välillä. Tiskin määrä ei varmaankaan ole kaikille ongelma, mutta koska en omista tiskikonetta, on ihan kiva päästä pesemästä ylimääräistä pannua. Lisäksi käytin moussakaan purkkiherkkusieniä. Ne eivät tietenkään ole yhtä maukkaita kuin tuoreet, mutta säästäähän niitä käyttämällä vähän vaivaa. Kastikkeen raikastukseksi laitoin siihen kaapista löytyneet kirsikkatomaatit. Niitä ilmankin moussaka syntyy, mutta suosittelen silti lämpimästi kokeilemista.

Perinteisesti moussaka tehdään lampaan jauhelihasta, mutta minä tein tietenkin kasvisversion, kun en punaista lihaa syö. Ruokaan voisi kuitenkin soijarouheen ja sienten sijaan laittaa vaikka 250 grammaa jauhelihaa ja paistaa sen sipulin kanssa. Muuten lihaversio onnistuisi varmasti samalla reseptillä.

Moussaka
Munakoiso

Sipuli
Valkosipulia (2-6 kynttä maun mukaan)
1 prk tomaattimurskaa
1 prk herkkusienisiivuja (tai muutama tuore herkkusieni)
1 dl soijarouhetta (+n. 1 dl vettä)
12 kirsikkatomaattia
oreganoa, kanelia (n. ½ tl), suolaa ja pippuria sekä halutessasi chiliä

3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 dl juustoraastetta (esim. emmentalia)
½ tl muskottipähkinää

Leikkaa munakoiso ohuiksi siivuiksi (pitkittäissuuntaan leikattuja siivuja on ehkä helpompi käsitellä, mutta ei sillä mallilla oikeasti ole väliä). Asettele siivut uunipellille, voitele ne ohuesti öljyllä ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Silppua sipulit. Kuullota niitä öljyllä hetki, lisää pannulle tomaatit, soijarouhe ja vesi ja kypsytä pari minuuttia. Kaada uunivuokaan ja sekoita siinä tomaattimurskan ja herkkusienten kanssa. Mausta seos oreganolla, kanelilla, suolalla ja pippurilla. Lisää myös chiliä, jos haluat potkua ruokaan.
 

Valmista valkokastike: sulata voi pannussa, sekoita sen joukkoon jauhot. Lisää maito vähän kerrassaan joukkoon niin, että sekoitat kastikkeen joka välissä tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon vielä juustoraaste ja muskottipähkinä.
 

Lado munakoisosiivut tomaattikastikkeen päälle. Ei haittaa, jos siivuja tulee pari päällekkäin, sillä esikypsytetyistä munakoisosiivuista tulee kyllä kypsiä. Levitä valkokastike munakoisojen päälle niin, että ne peittyvät.
 

Paista 175-asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia. Anna moussakan vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Niin ysäriä, niin hyvää (banaani-suklaakääretorttu)




Kaakaolla maustetulla kermavaahdolla ja banaanilla täytetty kääretorttu oli yksi äitini vakioleipomuksista kun olin ala-asteella. Siitä tykkäsivät kaikki ja se oli helppo tehdä. Juhliin sen saattoi vielä päällystää suklaakuorrutuksella, jos oikein halusi panostaa.

En ollut tehnyt enkä syönyt kääretorttua aikoihin. Onhan se aika ysäriä, eikä mitenkään kaikista tyylikkäin tai hienostunein leivos millään mittareilla. Mutta herranjestas se on hyvää. Mieheni vetäisi heti alkuun yli puolet tortusta, mikä kertonee riittävästi.

Herkullisuuden lisäksi tämä kääretorttu on myös helppo tehdä ja säilyykin aika hyvin pari päivää. Aika erinomainen leivonnainen, siis.

Banaani-suklaakääretorttu

Torttulevy
3 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
2 rkl maitoa
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa kanamunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita varovasti joukkoon maito. Kääntele jauhot ja leivinjauhe taikinan joukkoon. Jos haluat varmistaa, ettei taikinaan jää jauhomöykkyjä, voit siivilöidä jauhot, mutta minä aina oikaisen tässä kohtaa, ja koetan vain sekoittaa taikinasta tasaisen. Koeta kuitenkin sekoittaa taikinaa mahdollisimman vähän.
Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Taikinasta pitäisi tulla kokonainen keskikokoisen uunin pellillinen. Paista 250 asteessa 5 minuuttia.
Ripottele sokeria toisen leivinpaperiarkin päälle – sokeri estää torttulevyä tarttumasta paperiin. Käännä kypsä taikinalevy sokeroidulle leivinpaperille mahdollisimman pian uunista ottamisen jälkeen (eli heti kun se on jäähtynyt sen verran, että pystyt nostamaan sitä). Irrota leivinpaperi torttulevyn pohjasta. Anna pohjan jäähtyä.


Täytteet
2 dl kuohukermaa
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl sokeria
2 banaania


Laita kaakaojauhe, sokeri ja kerma kulhoon ja vatkaa vaahdoksi. Levitä vaahtoa pohjan päälle. Laita banaanit levyn yhteen reunaan. Rullaa torttu leivinpaperia apuna käyttäen banaanien ympärille. Laita torttu leivinpaperiin käärittynä jääkaappiin tekeytymään. Ennen tarjoilua päädyt kannattaa leikata siisteiksi.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lihattoman lokakuun munakoisopaistos



Lihattoman lokakuun kunniaksi halusin tehdä äidilleni herkullisen kasvisaterian (tai no, lienee rehellisempää sanoa, että äitini kanssa, sillä äiti kyllä teki vähintään puolet ruoasta).  Päädyimme tekemään jossain määrin Lähi-itään päin viittaavan aterian, joka koostui munakoisopaistoksesta, punajuuritsatsikista, viinirypäle-vuohenjuustosalaatista ja foccacia-leivästä. Ateriasta tuli aika hyvä ja kaikki sopi yhteen.

Tämä munakoisopaistos vaati jonkun verran aikaa, mutta jos vain paistaa riittävän pitkään, tätä ruokaa on vaikea mokata. Munakoiso maistuu aivan kamalalta raakana, joten jos on epävarma kypsyydestä, kannattaa maistaa munakoison palasta ennen tarjoilua. Jos haluaa nopeuttaa ruoan valmistumista, munakoisoa ja sipulia voi toki paistaa hetken pannulla ensin – mutta silloin ruoka on toki hiukan työläämpi.

Munakoisopaistos

Munakoiso
2 sipulia
3 tomaattia
4 valkosipulinkynttä
tölkki kikherneitä
oreganoa, suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

Leikkaa munakoisot ja tomaatit puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja sipuli ohuiksi renkaiksi tai suikaleiksi. Silppua valkosipuli ja valuta kikherneet. Lado kasvikset vuokaan limittäin, kaada kikherneet joukkoon ja laita valkosipulia väleihin ja päälle. Ripottele reilusti mausteita kasvisten päälle. Kaada päälle vielä reilusti oliiviöljyä. Paista 225 asteessa noin tunti. Jos paistoksen pinta alkaa tummua, sitä voi sekoittaa tai sen voi peittää foliolla.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Alkupala ravintola Pastisin inspiroimana: lampaankääpää ja viinirypäleitä


Pääsin onnekseni taas pari viikkoa sitten syömään ihanaan ravintola Pastisiin. Listan ulkopuolisena alkuruokana oli tarjolla lampaankääpää ja viinirypäleitä ja sitähän oli pakko kokeilla. Annos oli yksinkertaisuudessaan erinomainen, sienen ja viinirypäleiden maut toimivat hienosti yhdessä.

Kun seuraavana viikonloppuna suppilovahveroita metsästäessäni törmäsin metsässä lampaankääpiä, oli ne pakko poimia mukaan. Sieniä ei ollut paljon, mutta kyllä niistä kahdelle alkuruoka syntyi. En tiedä tarkalleen, miten sienet Pastisin keittiössä valmistettiin, mutta oma versioni maistui melkein samalta – eli aikasen hyvältä. Visuaalisesti se ei kylläkään ole mitenkään näyttävä.

Jos syö sienet alkuruokana tai lisukkeena, suunnilleen desi kypsiä sienenpaloja riittää hyvin ruokailijaa kohden. Samalla reseptillä voisi varmaankin tehdä myös kanttarelleja.

Lampaankääpää ja viinirypäleitä

4 dl lampaankäävän palasia
kourallinen viinirypäleitä puolikkaiksi leikattuina
3 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

Paista sienipalat voissa kypsiksi. Lisää pannulle viinirypäleet ja mausteet ja sekoittele sen aikaa, että viinirypäleet lämpenevät. Lisää vielä viinietikka ja ota pannu pois liedeltä. Sekoita etikka sienten ja viinirypäleiden joukkoon. Tarjoile lämpimänä.

torstai 2. lokakuuta 2014

Parempi foccacia

No nyt on aika täydellistä leipää!




Olen aiemminkin tehnyt foccacia, ja ihan hyvää se on ollut. Reilu viikko sitten päätin kuitenkin kokeilla, jos vielä vähän parempi onnistuisi. Vähän googlailua, tuoretta rosmariinia parvekkeelta ja reilusti oliiviöljyä, ja onnistuihan se. Tästä leivästä sekosi jopa kissamme, mutta se taisi johtua lähinnä öljyllä lotraamisesta.

Nyt olen kokeillut leipää jo toisenkin kerran, ja resepti tuntuu toimivan vaikkei olisi ihan niin hirveän tarkkana mittasuhteista (eli sopii minulle). Öljyn suhteen kannattaa kuitenkin olla vähän enemmän tarkkana, sillä öljyhän tässä leivässä maistuu. Kannattaa siis käyttää hyvää oliiviöljyä ainakin leivän päällä. Taikinaan laitoin itse ekalla kerralla vähän rypsiöljyä, koska oliiviöljyni oli aika lopussa, eikä se mitään pilannut.

Foccacia on helppo ja nopea leipä. Sitä ei tarvitse vaivata pitkään ja se paistuukin nopeasti. Kohotella tietysti pitää, mutta ei mitenkään loputtoman pitkään. Viikko sitten leipä syntyikin ihan kätevästi brunssille.
 

Resepti on Liemessä-blogista, muutin tällä kertaa vain sen verran, että käytin kuivahiivaa. Koska verenpaineeni on ollut koholla, käytin suolaa aika niukasti sekä taikinaan että leivän päälle. Leivän päällä suola kyllä maistuu tajuttoman hyvältä, mutta menee tämä ilmankin. Kompensoidakseni suolan puutetta laitoin vähän reilummin valkosipulia. Jätin myös vaivaamisen vähemmälle ja sekoitin yleiskoneella vain sen verran, että ainekset menivät kunnolla sekaisin.

Tämä leipä ei kaipaa päälleen yhtään mitään, ja se sopii siksi meidän kotitalouteemme hyvin, sillä meillä ei mitenkään jatkuvasti ole juustoja tai makkaroita kotona. Jos foccaciasta haluaa ruokaisampaa, päälle voi toki tunkea melkein mitä vain – esimerkiksi oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit ovat niitä klassisia päällysteitä, mutta hyvin tähän voisi laittaa vaikka kirsikkatomaatteja tai salamia. Italian reissuilla olen joskus syönyt myös ihan älyttömän hyvää foccaciaa, jonka päällä oli ohuita perunasiivuja.

Foccacia

 
3 ½ dl lämmintä vettä
1 ps kuivahiivaa
7 dl jauhoja
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
½ dl oliiviöljyä


päälle:
3 valkosipulinkynttä
½ dl öljyä + hiukan voiteluun paiston jälkeen + leivinpaperiin
rosmariinia
sormisuolaa

Laita aineet yleiskoneen kulhoon tai tavalliseen taikinakulhoon ja sekoita joko käellä tai koneella niin, että aineet sekoittuvat kunnolla. Jos et käytä konetta, vaivaa taikinaa vielä pari minuuttia. Anna kohota puolisen tuntia liinan alla.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja öljyä paperi kevyesti (tähän voi käyttää rypsiöljyäkin). Kaada taikina paperille ja levittele se käsin koko pellin kokoiseksi. Peitä liinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.
Purista valkosipulinkynnet öljyyn. Painele sormilla kohonneeseen leipään koloja ja levitä öljy ja valkosipuli leivän päälle. Ripottele päälle rosmariinia ja sormisuolaa.
Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia. Voitele kuuman leivän pinta vielä öljyllä.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kasvischili ja superhyvä tortilla-avokadosalaatti


Kuten eilen kirjoitin, Jamie Oliverin 15 minuutin ateriat –kirja on tosiaan ollut lähiaikoina ahkerassa luvussa. Sieltä löytyi myös oivallisen kasvischilin resepti, ja sen oheen salaatti, joka oli yksinkertaisuudessaan älyttömän herkullinen. Lisäksi chili ja salaatti toimivat erinomaisesti yhdessä, koska salaatti toi ruokaan sopivasti raikkautta.

Papuruoista saa taatusti sekasyöjäkin vatsansa täyteen, joten tätä voi suositella niillekin, jotka normaalisti suosivat lihaa. Jos sitä lihaa ihan välttämättä haluaa, niin ei tämä ruoka varmaan pilalle menisi, jos sekaan laittaisi vähän jauhelihaa.

Tortilla-avokadosalaatin herkullisuuden takaa tietenkin kastike, joka muistuttaa hiukan tsatsikia. Se on todettava, että nämä lisukesalaatit ovat Jamien vahvuuksia, ne ovat todella maukkaita. Esimerkiksi mieheni on niitä, jotka ovat koulussa kyllästyneet mauttomiin salaatteihin, ja minulla menikin aikanaan jonkun aikaa saada hänet tajuamaan, että salaatti voi oikeasti olla ihan tajuttoman maukasta, ja että raakojakin kasviksia voi maustaa. Nyt mies on tuon oppinut, ja tämäkin salaatti hävisi viimeistä romainesalaatinsuikaletta myöten. Kastiketta jäi vähän yli, mutta sen söi mielellään leivän päällä.

Tässä jälleen reseptit niin kuin ne itse tein, reseptit ovat kahdelle.

Chilikastike
1 punainen chili
1 punasipuli
1 tl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
3 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta korianteria
1 paprika
500 g erilaisia papuja (ja kikherneitä)
400 g paseerattua tomaattia

3 dl keittämätöntä riisiä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja paprika, hienonna chili, valkosipuli ja korianteri. Kuullota kasviksia, paprikajauhetta ja juustokuminaa öljyssä kasarissa hetki ja lisää sitten pavut ja tomaatti. Peitä kannella ja anna porista matalalla lämmöllä kunnes paprika ja sipuli ovat kypsiä.
Kun riisi on kypsää, sen voi sekoittaa kastikkeen joukkoon.

Tortilla-avokadosalaatti

Iso kourallinen tortillasipsejä
1 kypsä avokado
2 isoa ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 lime
1 pieni romainesalaatti
puolikas kurkku
mieto punainen chili
kourallinen kirsikkatomaatteja

Laita puolikas avokado, jogurtti ja limen mehu tehosekoittimeen ja soseuta (tai tee sama sauvasekoittimella). Revi salaatti, koverra lopusta avokadosta lusikalla kiehkuroita, hienonna chili ja puolita kirsikkatomaatit. Leikkaa kurkusta ohuita siivuja juustohöylällä. Sekoita kasvikset ja sipsit kulhossa ja tiputtele päälle kastikenokareita.

Muita kokeilemiani reseptejä 15 minuutin ateriat -kirjasta
Grillattuja katkarapuja cajunmaustein, bataattia ja holy trinity -kasviksia
Kampasimpukat ja oranssi muusi
Kanaa cacciatore
Sinisimpukat marokkolaisittain
Kikherne-fetapaistos filotaikinassa ja kreikkalainen salaatti

maanantai 22. syyskuuta 2014

Etelävaltioiden henkeen – grillattuja katkarapuja cajunmaustein, bataattia ja holy trinity -kasviksia

 

Jamie Oliverin 15 minuutin ateriat -kirja on kyllä aika mahtava opus. Se, että ateriat valmistuisivat vartissa, on kyllä ihan puppua - ihan sama, vaikka olisi loputon valikoima työvälineitä ja astioita käytössä, ja vaikka kaikki raaka-aineet olisikin valmiiksi pesty. Mutta ei se nyt niin nuukaa. Ruoat valmistuvat kuitenkin aika nopeasti ja ennen kaikkea ne ovat toimivia aterioita. Tuntuu että melkein joka viikonloppu kaivamme miehen kanssa kirjan eteen ja valitsemme jonkun aterian kokeiltavaksi.

Viimeeksi miehen oli vaan ihan pakko saada katkarapuja USA:n etelävaltioiden tyyliin. Ateria näytti kirjan kuvassa erinomaiselta, ja aika hyvältä minunkin tekemäni. Ja se maku! Paljon valkosipulia, paprikaa, chiliä ja tietenkin vähän makeutta myös... Tämä ruoka ei tosiaan ole mikään hienovaraisten makujen hallittu sinfonia, vaan enemmänkin ilotulitus voimakkaita mausteita. Etenkin katkaravut olivat mausteisuudessaan älyttömän hyviä, ja sopivat tosi hyvin kasvisten makeuden ja tulisuuden kanssa.

Joissain Jamie Oliverin resepteissä on se ongelma, että ateriaa varten täytyy ostaa valtavasti aineksia, joita tarvitaan hyvin vähän. Tähän ruokaan ei kuitenkaan tarvita yhtään maustekastikkeita eikä mitään erikoisia aineksia. Cheddarjuustoakin saa sen verran pieninä annoksina, että loput tulee helposti syötyä.

Tällä kertaa tein tavoistani poiketen reseptin hyvin pitkälti alkuperäisen mukaan. Isoin muutos oli se, että kokonaisten rapujen sijaan käytin pelkkiä pyrstöjä. Kasviksista jätin sellerin pois, koska en siitä erityisesti välitä. Tässä reseptit niin kuin ne tein.

Cajunkatkaravut

16 tiikerikatkarapua (tai pyrstöjä) kuorineen
3 valkosipulinkynttä
1 rkl cajunmaustetta
timjamia
oliiviöljyä
sitruuna

Laita katkaravut uunivuokaan. Purista päälle valkosipulit ja mausteet ja kaada vuokaan myös kunnon loraus öljyä. Sekoittele niin että mausteet leviävät katkarapuihin. Vuoan pohjalle pitää jäädä mausteista öljyä ohut kerros ja rapujenkin pitää olla öljyisiä. Levitä ravut vuoan pohjalle tasaisesti. Paista uunin yläosassa grillivastuksella 225 asteessa noin 8 minuuttia: rapujen tulee olla rapeita. Niitä kannattaa kuitenkin tarkkailla, etteivät ne kärähdä. Tarjoile sitruunan kanssa.Lautaselle kannattaa myös kaalia vuoan pohjalta hieman mausteseosta, sillä se älyttömän hyvää.

Bataattisose
800 g bataattia
50 g cheddarjuustoa

Pese bataatit, ja kuori tarvittaessa. Luultavasti ainakin osa kuoresta kannattaa kuoria, mutta on makuasia, kuoriiko kokonaan. Pilko bataatti viipaleiksi tai kuutioiksi, jotka ovat suunnilleen samankokoisia. Keitä bataatit pehmeiksi. Kaada vesi pois ja soseuta (mielestäni ihan survimella survottu muussi riittää). Raasta cheddar soseen joukkoon ja sekoita.
 

Holy trinity -vihannekset
vihreä paprika
punainen paprika
2 kesäsipulia
puolikas tuore punainen chili – tai maun mukaan
1 tl savustettua paprikajauhetta
pakastettua maissia, noin 3 dl

Poista paprikoista siemenet ja pilko ne pieniksi paloiksi. Silppua sipuli ja chili. Kuullota kasviksia ja paprikajauhetta pannulla öljyssä. Kun kasvikset ovat kuullottuneet pari minuuttia, lisää pannulle maissi ja kypsennä vielä pari minuuttia.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Maistuu kuin mummolassa: kaneliässät


En tykkää kaupan kekseistä, mutta kotitekoisia pikkuleipiä rakastan. Tosi harvoin niitä silti tulee leivottua, taidan jotenkin unohtaa, kuinka hyviä pikkuleivät ovat. Muutenkin ne ovat erinomaisia leivonnaisia: yleensä helppoja tehdä ja säilyvätkin hyvin.

Tein kaneliässiä kesällä äidin kanssa, ja sen jälkeen olisin halunnut tehdä niitä heti uudestaan. Sitten alkoivat kuitenkin helteet, enkä halunnut paistaa asunnossani yhtään mitään. Sitten tuli ravintolapäivä, joka vei hetkeksi kaiken kokkaustarpeen ja enemmänkin. Viime viikolla pääsin lopulta leipomaan. Ja voi herran jestas ne ovat hyviä!

Onneksi pikkuleipiä syntyy kerralla paljon, joten vähän on edelleen jäljellä. Oi onnea.

Kaneliässät

200 g voita/margariinia
1 ½  sokeria
1 muna
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

kanelia ja sokeria sekoituksena

Sekoita voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Jos taikina on kovin pehmeää, se kannattaa laittaa hetkeksi jääkaappiin.
Pyöritä taikinasta noin kymmensenttisiä, sentin paksuisia pötkylöitä, kieritä niitä kaneli-sokeriseoksessa ja muotoile pellille ässiksi.
Paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla noin 10-15 minuuttia, niin että ässät ihan aavistuksen ruskistuvat reunoilta.

lauantai 23. elokuuta 2014

Vegaanin mezet (punajuuritsatsiki ja falafelit)



Olin taas pitämässä ravintolaa ravintolapäivänä, ja tälläkin kertaa listalla oli mezejä. Pakersimme porukalla huimat 300 falafelia, joten niiden suhteen koen nyt itseni jonkinlaiseksi asiantuntijaksi. Omalle vastuulleni jäi muun muassa punajuuritsatsiki, jota tein kerralla viisi litraa. Siinä oli kyllä monitoimikoneesta iloa.
 

Ravintolamme kaikki ruoat olivat vegaanisia, mikä kyllä vähän huolestutti minua etukäteen, mutta osoittautui varsin helpoksi. Ilmeisesti moni laittaa falafeleihin kananmunaa, mutta se on ihan turhaa. Kikherneet ja jauhot kyllä pitävät pullat kasassa. Me laitoimme suurimpaan osaan perunajauhoja, jotta pullat olisivat myös gluteenittomia, mutta vehnäjauhotkin toimivat. Tsatsiki onnistui yllätyksekseni soijajogurtista aivan erinomaisesti. Punajuurten etikka ja sokeri ja valkosipulin maku peittivät soijajogurtin ominaismaun, josta en mitenkään erityisesti pidä ja vaikka tsatsiki oli tehdessä todella vetelään, se muuttui yön aikana jääkaapissa oikein sopivaksi myös koostumukseltaan.
 

Kikherneiden hienontamisessa pääsin käyttämään uutta lihamyllyäni, joka osoittautui siihen touhuun mitä parhaimmaksi. Monitoimikonekin toki hienontaa kikherneet kätevästi, mutta isoissa määrissä lihamylly on kätevä, kun sitä ei tarvitse välillä tyhjennellä. Jos tuollaiset koneet puuttuvat, perunasurvin ja sauvasekoitinkin auttavat.

Falafelit (n. 30 falafelpyörykkää)

400g kuivattuja kikherneitä
2 sipulia
puolikkaan valkosipulin kynnet
2 nippua lehtipersiljaa
1 nippu korianteria
3 tl juustokuminaa
(tuoretta) chiliä
suolaa
n. ½ dl jauhoja (vehnä- tai perunajauhot toimivat hyvin)
( ½ dl seesaminsiemeniä – ilmankin pärjää)
rypsiöljyä paistamiseen

Laita kikherneet likoamaan edellisenä iltana. Ne turpoavat kovasti, joten muista varata riittävän iso astia ja laittaa riittävästi vettä. Pinnalle syntyy vaahtoa, mutta siitä ei tarvitse huolehtia, kunhan kuorii sen pois ennen kuin valuttaa veden herneistä.
Jauha kikherneet karkeaksi tahnaksi. Lihamyllyssä riittää keskisuuri terä ja monitoimikoneen kanssa kannattaa olla tarkkana. Hienonna sipulit ja yrtit. Sekoita kaikki aineet.
Pyörittele taikinasta tiiviitä pyöryköitä. Jos taikina tuntuu liian vetiseltä, lisää siihen jauhoja. Jauhot auttavat taikinaa pysymään kasassa. Jos mahdollista, kannattaa tehdä pyörykät porukalla, niin että toinen pyörittelee pyöryköitä samalla kun toinen paistaa niitä. Näin raa’at falafelit eivät joudu seisomaan, ja ne pysyvät paremmin kasassa paistettaessa.
Uppoaista pyörykät öljyssä. Jos öljy on riittävän kuumaa ja falafelpyörykät pyöritelty tiiviiksi, niiden pitäisi pysyä hyvin kasassa.

Tällä reseptillä tsatsikista tulee vahvasti valkosipulista, mutta kuitenkin vähän makeaa. Minä laitoin miedosti etikkaisia punajuuria ja sekaan pari tuoretta, mutta molemmista saa hyviä.

Punajuuritsatsiki

1,2 kg punajuuria (tuoreita tai säilöttyjä)
400 g soijajogurttia tai turkkilaista jogurtti
6 kynttä valkosipulia
suolaa, pippuria
jos käytät tuoreita punajuuria, voit lisätä myös valkoviinietikkaa ja sokeria

Keitä tuoreet punajuuret tai huuhtele säilötyistä hieman etikkaa pois. Raasta sitten punajuuret ja valuta niitä siivilässä. On makuasia, kuinka paljon punajuuria valuttaa, mutta säilötyistä saa helposti desin verran nestettä irti. Hienonna valkosipuli. Sekoita punajuuret, jogurtti ja valkosipuli. Suolaa ja pippuria riittää puolikkaat teelusikalliset. Jos käytät tuoreita punajuuria, voit lisätä vielä pari ruokalusikallista valkoviinietikkaa ja ruokalusikallisen sokeria. Sekoita kunnolla ja laita tiiviiseen astiaan jääkaappiin tekeytymään, mieluiten seuraavaan päivään.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kesäsyömingit: kampasimpukat fenkolipedillä, kalaa sitruuna-voikastikkeella ja minipavlovat



Ennen näitä helteitä, kun vielä kerrostaloasunnossakin jaksoi kunnolla kokkailla, järjestimme kavereiden kesken pienet illanistujaiset. Tarjolle valikoitui ruokia sen perusteella, mitä piti saada pakastimesta tyhjennettyä, mitä löytyi parvekelaatikoista ja mitä juuri sillä hetkellä teki erityisesti mieli. Menu rakentui siis sillä perusteella, että minulla sattui olemaan kampasimpukoita ja raparperia, kaveri halusi ehdottomasti uusia perunoita ja parvekkeen yrtit olivat kasvaneet menestyksekkäästi.

Ilta oli oikein onnistunut, ja ruoat toimivat hyvin kokonaisuutena. Lisäksi koko ateria oli yllättävän helppo tehdä, se tuntui oikeasti syntyvän melkein käden käänteessä. Valmistelut hujahtivat juttelun ohessa rauhalliseen tahtiin reilussa tunnissa, vaikka taukojakin pidettiin ja simpukoiden ja kalojen paistaminen ruokailun ohessa sujui ongelmitta. Kokonaisuutta voi siis suositella, sillä tämä onnistuu vaikkei jaksaisi ihan koko päivää viettää keittiössä.

Kalan ohje löytyy täältä. Minipavlovat teimme tällä ohjeella, mutta paistoimme yhden sijaan neljä pientä kakkua. Raparperihillokkeen ohje löytyi täältä.

Kampasimpukat fenkolin ja kirsikkatomaattien kanssa – alkuruoka neljälle


8 kampasimpukkaa
fenkoli
pieni sipuli
1 dl valkoviiniä
½ kasvisliemikuutiota
rasia kirsikkatomaatteja
pippuria (+suolaa, jos tuntuu tarpeelliselta)
oliiviöljyä paistamiseen

Suikaloi fenkoli ja sipuli. Kuullota niitä pannulla viitisen minuuttia, kunnes ne pehmentyvät. Lisää kasvisliemikuutio ja valkoviini ja anna kypsyä viisi minuuttia matalalla lämmöllä. (Alkuruoan voi hyvin tehdä tähän vaiheeseen etukäteen ja antaa jäähtyä.) Lisää tomaatit ja kypsennä vielä viisi minuuttia.

Kuivaa simpukat talouspaperilla huolellisesti. Lämmitä pannu kuumaksi ja laita sille öljyä. Paista kampasimpukoita 2-3 molemmilta puolilta. Simpukoiden pinta saa ruskistua kunnolla. Ripottele simpukoille suolaa ja tarjoile ne kasvisten kanssa.

Alkuperäinen, hieman erilainen resepti täällä.



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Syömässä Tallinnassa: Kohvik Sesoon



Käväisimme miehen kanssa päivämatkalla Tallinnassa ja ajattelin, että olisi nyt kerrankin kiva löytää sieltä kiva ruokapaikka. Kaikki tutut olivat puhuneet sellaisista – halvoista, kekseliäistä paikoista, joita pitäisi Suomeenkin saada – mutta itse on ollut koskaan osunut sellaisiin. No, Glorian ruoka ja viini –lehti suositteli sopivasti Kalamajan alueen ravintoloita, joten suuntasimme Kohvik Sesooniin. Se kannatti.

Ensin pari sanaa ravintolan löytämisestä. Kalamaja on kuulemma uusi trendialue, mutta ei sitä kyllä välttämättä mitenkään huomaa. Ei siis kannata huolestua, jos tuntuu että alue on sellaista, ettei sieltä millään löydy hyvää ruokapaikkaa. Ja itse ravintolakin on piilossa, sillä sinne kuljetaan talon sisäpihan kautta. Kadun varressa on kuitenkin kyltti, joten reippaasti vain parkkipaikalle kävelemään. Kohvik Sesoon on auki viikon jokaisena päivänä, joten ei kannata huolestua, vaikka vaikuttaisi hiljaiselta, sillä ravintolan huomaa vasta ihan viime metreillä.
 

Sesoonin lista antaa aika hyvän kuvan siitä, millaisesta ravintolasta on kyse. Ei mitään hienostelua, mutta kuitenkin huolella mietittyjä kokonaisuuksia ja modernia tyyliä. Kala-, lihja- ja kasvisvaihtoehtoja on jokaista kerrallaan kolme ja lisäksi listalta löytyy myös voileipiä, naposteltavaa ja salaatteja, joten valinnanvaraa on ihan mukavasti.
 

Otimme yhteiseksi alkupalaksi aivan ihania marinoituja katkarapuja seesaminsiemenillä ja chili-valkosipulikastikkeella, kurkkua ja riisileipää. Alkupala oli iso, joten jaetusta annoksesta riitti hyvin kahdelle, mutta lautanen tuli kyllä melkein nuoltua, sen verran hyvältä maistui. Pääruoaksi söin ruijanpallasta ja peruna-hernemuussia valkoviinikastikkeella, seuralainen valitsi lampaan jauhelialla täytetyt paprikat. Omassa annoksessani muussi oli erinomaista, ja kalakin hyvää, mutta kastike ei mienkään ihmeellistä. Mies taas tykkäsi erityisesti punaviinikastikkeestaan, mutta kehui kyllä annosta muutenkin. Jälkiruokina söimme cremé bruleeta raparperikastikkeella sekä miniblinejä jäätelöllä ja mansikoilla. Ei valittamista.
 

Jos Tallinnan vanhan kaupungin hinnat ovat jo kiivenneet lähes Suomen tasolle, Sesoonissa voi tuntea itsensä hetken aikaa varakkaaksi. Meidän ateriamme maksoi 35 euroa, mikä sisälsi jaetun alkuruoan, pääruoat, jälkiruoat, puolen litran viinikarahvin ja yhden kahvin. Vatsa tuli niin täyteen, etten jaksanut päivän aikana mennä enää edes leivokselle.
 

Sesoon toi minulle ilahduttavalla tavalla mieleen Barcelonan. Sinne en tänä kesänä ehdi, mutta onneksi Tallinnasta löytyi ravintola, jossa sai syödä hyvää ruokaa ja juoda viiniä auringossa maksamatta itseään kipeäksi.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kesäjuomana piña colada


Jostain muistin syövereistä miehen mieleen tuli New Yorkin matkamme vuodelta 2009 ja siellä karibialaisessa pikaruokapaikassa juodut piña coladat. Ja sitten mieleen tuli, että hänhän joi Meksikossakin jonkinlaisen piña coladan, ja sehän oli hyvää. Mitä siinä on? Voidaanko tehdä itse? No voitiin toki.

Piña coladaan, kuten kaikkiin klassikkodrinkkeihin, löytyy monenlaisia reseptejä, ja aika moni väittää tekevänsä sen kaikista aidoimman. Me tyydyimme aloittamaan wikipedian kertomilla mittasuhteilla, mutta viilasimme niitä sitten maisteltuamme juomaa hiukan.

Piña colada – resepti Wikipedian mukaan
1 osa rommia (resepteissä yleensä vaaleaa, mutta tummakin käy)
1 osa kookosmaitoa
3 osaa ananasmehua
Jäitä

Murskaa jäitä halutessasi, sekoita hyvin. Kookosmaito ei ole yleensä ihan tasaista, joten jos haluaa, että juomaan ei jää ollenkaan rasvaisempia maitohippuja, kannattaa sekoittaa se sauvasekoittimella tai blenderillä. Tarjotaan yleensä korkeasta lasista ja juodaan pillillä. Voi koristella säilykekirsikoilla ja ananassiivulla.

Me laitoimme heti alkuun kookosmaitoa hiukan ohjeen määrää enemmän ja lisäilimme sitä vielä enemmän maisteltuamme juomia.

Kuulemma piña colada on nyt jonkinlainen muotidrinksu. No, ollaanpa nyt sitten oltu muodin aallonharjalla. Mutta täytyy sanoa, että ei tuo juoma nyt ihan minun makuuni ole, on sen verran makeaa, enkä oikein tykkää ananasmehusta. Mutta mies kyllä lipittelee sitä oikein mielellään, joten on tuo ihan hyvä kokeilu ollut.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

A Room with a View



 
Huone näköalalla on käsite. Ainakin omat matkani ovat kuitenkin yleensä sellaisia, että olen tottunut ymmärtämään sanaparin pelkästään ironisesti.

New Yorkissa näkymä huoneemme ikkunasta oli tällainen:


Ja se oli ihan ok. Hotelli sijaitsi ihan Empire State Buildingin vieressä (tuo ikkunasta näkyvä talorumilus itseasiassa taitaa olla se) ja oli muutenkin mukava, joten vähät näköaloista. Ne ovat luksusta, mutta eihän siellä huoneessa juurikaan tule hengailtua, joten näköala on se, josta on helppo tinkiä.

Joskus näköalalla on kuitenkin väliä. Keväisellä Italian reissulla valitsimme hotellimme sillä perusteella, että huoneessa luvattiin olevan järvinäkymät. Menimme Gardalle katselemaan kauniita maisemia ja ottamaan rennosti, joten tuntui että näköala – ja parveke – olivat tärkeitä.

Vähän jännitti, että millainen se luvattu näköala on. Päästessämme perille avasimmekin heti parvekkeen säleverhot. Emmekä pettyneet.

Eipä meidän hotellissamme tainnutkaan olla yhtään huonetta ilman näköalaa, sillä hotelli oli rakennettu rinteeseen niin, että rakennuksessa oli oikeastaan vain yksi ulkoseinä, se järven puoleinen. Uima-allaskin oli terassilla, ja oli kieltämättä aika mukava katsella lumihuippuisia vuoria siinä auringossa makoillessa.

Joten: jos menet Limone sur Gardaan, voin suositella Hotelli Castellsia. Ei se äärimmäisen hienostunut ole, eikä aamiainenkaan ole erityinen, mutta näköala, se on kyllä aika voittamaton.


torstai 19. kesäkuuta 2014

Viinitiellä

 

Alkukesästä reissasin taas Mûncheniin, josta matka jatkui tällä kertaa viimevuotista etelämpään, Alppien yli Italian Garda-järvelle. Italian puolella oli Helatorstain viikonloppuna juuri sopivan lämmintä ja aurinkoista ja parissa päivässä ehti jo nähdä monenlaista. 

Ensimmäinen päivämme Italian puolella kului viinitietä ajellessa. Etelä-Tirolin viinitie kiertelee Pohjois-Italiassa, Itävallan rajalta Garda-järvelle päin, joten jos Saksan puolelta ajelee Gardalle, on viinitielle helppo pistäytyä ajamaan ainakin jonkinmoinen pätkä.


Viinitietä voin suositella erittäin lämpimästi: maisemat ovat kauniit ja matkan varrelta löytyy monenlaisia pysähdyspaikkoja. Tieltä voi poiketa ajelemaan rinteitä ylemmäs, viinitiloille pääsee maistelemaan viineja, tunnelmoimaan viiniköynnösten väliin ja halutessaan myös kellarikierrokselle, ja löytyy tien varrelta myös esimerkiksi järvi, jolla voi käydä polkuveneajelulla. Ruokapaikkoja löytyy paljon.

Jos aikaa on enemmän, pikkukylissä riittää majataloja, joihin jäädä yöksi. Ilmeisesti myös kaikenlaisia vaellusreittejä sun muita löytyy, ja ainakin pyöräilijöitä riitti matkan varrella. Ilman autoakin pärjäisi, sillä osaan viinitien varrella oleviin kyliin pääsee junalla ja bussitkin kulkevat.



Me aloitimme matkan Bolzanon läheltä Laivesista, jossa yövyimme oikein asiallisessa Hotel Ideal Parkissa. Laives vaikutti mukavalta pikkukaupungilta, joten varmasti hotellissa voisi olla yhtä yötä pidempäänkin. Ainakin, kun siellä oli kuvien perusteella upea kattouima-allas, jota emme valitettavasti ehtineet kokeilla, kun ehdimme hotellille vasta myöhään illalla. Suosittelisin kyllä Laivesia yöpymispaikaksi ainakin mieluummin kuin Bolzanon puolella olevia, Laivesiin päin kulkevan tien varrella sijaitsevia hotelleja, sillä pikkukylä on teollisuusaluetta huomattavasti viihtyisämpi yöpymispaikka.

Viinitie mutkittelee vuorten rinteillä ja laaksoissa, ja se on ihan kiva nähtävyys itsessään, vaikkei erityisesti haluaisi tai ehtisi poiketa tieltä. Jos haluaa saada alueesta enemmän irti, kannattaa siihen tutustua etukäteen ja hankkia vaikka tienvarrelta kartta viinitiloista (ainakin itsenäiset pientuottajat jakavat omaa karttaansa, johon kaikki tilat on merkitty). Se on nimittäin sanottava, etteivät italialaiset ihan älyttömän hyvin merkitse, missä olisi jotain nähtävää. Kellarikierrokset täytyy useimmissa paikoissa varata erikseen, mutta viinitarhalle pääsee toki yleensä kävelemään ihan vain luvan kysäisemällä, ja viinien esittelyyn myymälöissä on toki aina aikaa.


Me kulutimme aikaa muun muassa Lago di Caldarolla, joka oli toukokuun lopulla ihan kiva, mutta veikkaan että myöhemmin kesällä aivan tupaten täynnä saksalaisturisteja. Lounaalle ajoimme majataloon ylös vuoren rinteelle.

Etelä-Tiroli on kaksikielinen alue, joten sekä saksalla että italialla pärjää erinomaisesti. Paikallisten englanti ei ole aina mahtavaa, mutta kyllä silläkin selviää. Perinteinen paikallinen ruoka muistuttaa enemmän saksalaista kuin italialaista, mutta hienommista ravintoloista saa toki kaikenlaisia erikoisuuksia.




torstai 12. kesäkuuta 2014

Taste of Helsinki 2014

Berthan turskaa, papua ja kampasimpukkaa.

Farangin vihersimpukat - näistä riittää kyllä kahdelle maistiaiset.

Demon hummerimakkara, sahramirisotto ja rakuunakastike.

Omatekoinen äyriäistartar limemajoneesilla.

Bostro o matin mehustettuja mansikoita, kutunmaitopehmistä ja mantelia.

Askin suolaheinää ja valkosuklaata.

Berthan suklaata, banaania ja parapähkinää.

Juuren kuttujugurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia.

Käytiin kaverin kanssa heti ekana iltana kokeilemassa Taste of Helsingin tarjonta. Kaveri oli paikalla jo kolmatta kertaa, minulle kokemus oli ensimmäinen laatuaan.

Kaikki oli tietenkin hyvää, mutta muutama ruokalaji nousi ylitse muiden. Emon rapukakku oli aivan ihana, lämmin, ja pehmeä, ja lisukkeet täydensivät annoksen hienosti. Demon hummerimakkara ja sahramirisotto rakuunakastikkeella olivat täyteläinen annos, josta tuli hyvä mieli sateisena iltana. Ja jälkiruoat tietenkin: Berthan suklaa, banaani ja parapähkinä olivat juuri niin makean ihanaa miltä kuulostaakin - ja annos oli muuten silattu vielä kondensoidulla maidolla ja jallusiirapilla - sekä niin Juuren kuin Bistro o matin kutunmaitoa sisältäneet jälkiruoat, joissa oli mukavasti raikkautta, kirpeyttä ja makeutta.

Ehkä kaikista kivointa oli kuitenkin päästä itse kokkaamaan kokkimaajoukkueen opastuksella. Äyriäistartaria en ollut ennen tehnytkään, ja siitä tuli tosi hyvää. Jos tykkää laittaa ruokaa, kannattaakin mennä ajoissa kyselemään, onko kokkausvuoroissa vielä tilaa.

torstai 22. toukokuuta 2014

Yksinkertaisesti hyvää: kalaa sitruunaisella voikastikkeella


Ranskalaiset ne osaa. Näin olemme miehen kanssa hokenee ensimmäisen yhteisen ranskanmatkamme jälkeen, sillä mies ihastui ranskalaiseen ruokaan kerralla, ja nykyään aika moni hänen suosikkisyötävänsä on ranskalaista alkuperää. Croissantit (erityisesti mantelicroissantit), tuulihatut, patonki, crepet, sipulikeitto, bouillabaisse, creme brulee, croque monsieur –leivät… Meitä molempia miellyttää erityisesti se, kuinka yksinkertaisesta ruoasta voi saada käsittämättömän hyvää, kun huolella tekee.

Olikin aika selvää, että kun Hulluilla päivillä oli tarjouksessa kirja nimeltä The Little Paris Kitchen, mies kannatti sen hankkimista lämpimästi. Ja oli se kyllä hyvä ostos, sillä Rachel Khoon kirja sisältää valtavasti hyviä reseptejä.

Pääsiäsenä tuli kokeiltua muun muassa kalaa sitruunavoikastikkeella. Meidän kalaksemme valikoitui kuha, joka on ehkä turhan helposti hajoavaa tällaiseen tarkoitukseen – mutta se on toisaalta vain muotoseikka, makuhan se tärkein on.

Kalaa sitruunavoikastikkeella
(kahdelle)


Vaaleaa kalaa fileinä (noin 150g/syöjä)
vehnäjauhoja (n. 3 rkl)
suolaa, pippuria
rypsi-/auringonkukkaöljyä
45g voita, kuutioiksi pilkottuna
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl kapriksia

Sekoita jauhojen joukkoon suola ja pippuri ja levitä jauhot lautaselle. Pyörittele kalafileet jauhoissa ja ravistele niistä turhat jauhot pois. Kuumenna öljy pannussa savuavan kuumaksi ja laita kalat pannuun lihapuoli alaspäin. Paista 1-2 minuuttia (kunnes kala ruskistuu), käännä ja paista toista puolta suunnilleen yhtä pitkään. Nosta kalat pannulta lautaselle ja peitä foliolla tai kannella, jotta kalat pysyvät lämpiminä.
Pyyhi pannusta öljy ja laita se takaisin liedelle, keskilämmölle. Lisää pannuun voi ja lämmitä kunnes se alkaa hiukan ruskistua. Käännä virta pois ja kaada pannulle sitruunamehu. Lisää persilja ja kaprikset. Nosta kala takaisin pannulle, lusikoi kastiketta kalojen päälle ja tarjoile kalat välittömästi.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Barcelonan kaipuu ja ihana Poblenou






Niinhän se taas tuli, kevät ja kaipuu Barcelonaan. Maailmassa on aika monta kaupunkia, joihin haluaisin matkustaa, mutta silti, joka vuosi, tulee halu lähteä taas kerran kuljeskelemaan pitkin Barcelonan katuja.
 

Onko mitään järkeä käyttää joka vuosi rahaa samaan kaupunkiin matkustamiseen, kun haluaisi kuitenkin nähdä nekin, joihin ei ole vielä ehtinyt? Eikö olisi kiinnostavampaa mennä katsomaan jotain uutta? Joo ja ei. Kun mies tekee töitä tämänkin kesän, taidan taas ottaa halvan lennon ja vuokrata kämpän Barcasta.
 

Ja te kaikki jotka mietitte Barcelonan matkaa, harkitkaapa ottavanne majoitus Poblenoun kaupunginosasta. Ainakin, jos goottikorttelin kujat ovat jo tuttuja.

Poblenou on vanha työläis- ja tehdasalue, joka pikkuhiljaa kehittyy enemmän turistialueeksi. Nyt kehitys on vielä siinä vaiheessa, että kaduilla tallaa enemmän paikallisia kuin turisteja – eli oikein mukavassa vaiheessa. 


Mutta mikä siinä Poblenoussa on niin ihmeellistä?


Rambla
Rambla del Poblenou on kaupunginosan sydän,
esplanadi, joka kulkee Diagonal-kadulta rantaan saakka. Sillä kävelevät eläkeläiset ja sillä lapset leikkivät. Katu on eläväisin suunnilleen puolivälin kieppeillä, jossa se täyttyy ravintoloiden pöydistä. Ravintoloiden väleissä kadun varrella on pieniä vaatekauppoja, muutama muu kauppa ja kampaamoita. Ramblan ja Carrer de Pallarsin kulmassa on myös hyvä ruokakauppa.
Mielestäni paras tapa nauttia Ramblasta on syödä tapaksia jossain ravintoloista illalla. Ravintoloista löytyy fiinimpää ja arkisempaa, mutta hinnat ovat pääsääntöisesti varsin kohtuullisia. Paikalliseen tapaan illallakin kadulla hengailevat kaikki lapsista vanhuksiin.


Meri
Jos haluaa yhdistää kaupunkiloman ja rantaloman, Poblenoussa se onnistuu. Täällä rannalla on vähemmän turisteja, mutta palveluita kyllä riittää. On suihkut ja muut, mutta myös rantaravintoloita. Rannan ja talot erottaa puistokaistale, jolta löytyy leikki- ja pelipaikkoja. Rannalla on myös nettitolppia, joiden läheisyydessä langaton verkko toimii ihan kohtalaisesti.
Rannan läheisyyden huomaa koko Poblenoussa, joten tunnelma on vähän kuin isommassakin rantalomakohteessa. Ramblaa pitkin kävelee kesäisin ihmisiä rantalaukkuineen ja vähän puolipukeissa ja kaupoista löytyy vesileluja.


Pikkuputiikit
Poblenou on nykyään käsityöläisten alue. Monessa pienessä putiikissa myyjällä on käsityö kädessään ja tavaroissa lukee ”Made in Poblenou”. Toisaalta alueella on myös esimerkiksi pienten espanjalaisten merkkien vaatteita myyviä kauppoja. Ramblalla on useita kauppoja, ja toinen hyvä ostoskatu on samansuuntainen Carrer de Marià Aguiló.
Jos kaipaa ketjuliikkeitä, lähin kauppakeskus löytyy Glories Catalanes –liikenneympyrän luota, noin kymmenen minuutin kävelymatkan päästä. Jos tykkää kauppahalleista, löytyy Poblenousta toki sellainenkin.


Rauha ja roso

Barcelonan keskusta on ihana, mutta rentoutumiseen Poblenou on parempi. Kun kääntyy Ramblalta pikkukujille, hälinä loppuu.  Rannallakin on sentään hieman enemmän tilaa kuin keskustassa.
Poblenoussa on vielä jäljellä pientä rosoa. Aluetta rakennetaan kovasti, mutta myös merkkejä vanhoista tehtaista on jäljellä, eikä alue ole vielä liian sliipattu. Sellainen ei toki ole kaikkien mieleen, mutta minä pidän siitä.