lauantai 12. joulukuuta 2015

Flunssantappaja: tomaattikeitto ja leipää


Kun on flunssassa, kaipaa kuumaa, mausteista ruokaa, eikä sen valmistukseen jaksa käyttää paljoa aikaa. Hyvä tomaattikeitto toimii aina. Jenkkimallinen ”grilled cheese” eli lämmin juustovoileipä olisi sille täydellinen seuralainen, mutta menee se leipä ilman juustoakin, ja on keitossa hämmentävän hyvää.

Tästä ei ruoka paljon helpommaksi mene, ja tällä täyttyy kyllä sairastavan vatsa. Suosittelen. Leipä keitossa ei ehkä kuulosta erityisen herkulliselta, mutta voin vakuuttaa että se toimii.

Tomaattikeitto leivällä

1 tölkki tomaattimurskaa
vettä
sipuli
valkosipulia
chiliä
yrittejä (vaikkapa basilikaa ja rosmariinia)
suolaa, sokeria
vaaleaa leipää

Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki  kattilan pohjalla. Kaada päälle tomaattimurska ja pari desiä vettä. Mausta keitto chilillä, ripauksella suolaa ja pippuria ja yrteillä. Chiliä saa olla reilusti. Anna kiehua puolisen tuntia.
Tarjoile keitto leivän kanssa: laita lautasen pohjalle leipäpala tai kaksi ja kauho keittoa päälle. Leipä imee itseensä nestettä, joten huolehdi ettei keitto ole liian paksua.
Jos haluat oikein herkutella, voit toki tehdä myös juustoleivät: laita leipäpalojen päälle juustosiivuja, ja paahda niitä 225-asteisessa uunissa niin kauan että juusto sulaa. Aseta leipäpala keittoannoksen päälle.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Kakuntekijän punajuurilisuke




Tykkään kaikenlaisista kypsennetyistä kasvislisukkeista ihan älyttömästi, mutta aika harvoin niitä tulee tehtyä. Punajuurisuklaakakkua varten tuli kuitenkin hankituksi muutama ylimääräinen punajuuri, joille piti keksiä jotain käyttöä. Ja löytyihän sitä.


Punajuuren kanssa sopisi hyvin vuohenjuusto, tai sinihomejuusto, mutta tällä kertaa kaapista löytyi parmesaania. Sekin toimi hyvin. Tämä lisuke on superhelppo ja nopea tehdä. Siitä saisi helposti kokonaisen salaatin lisäämällä mukaan pinaattia tai rucolaa.


Punajuurilisuke

2 keitettyä punajuurta

½ dl parmesaanilastuja tai -raastetta

1 rkl balsamiviinietikkaa

2 tl hunajaa

suolaa, mustapippuria, kuivattua timjamia


Kuori punajuuret ja pilko ne lohkoiksi. Sekoita niihin etikka, hunaja ja mausteet. Anna maustua vähintään kymmenen minuuttia. Lisää parmesaani.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Mehevän suklainen punajuurisuklaakakku

 

Pari vuotta sitten testasin http://leivastasirkushuveihin.blogspot.fi/2012/03/punajuurisacher-omituista-vai.htmlpunajuurisacheria. Se tuli mieleeni, kun aloin pari viikkoa sitten pohtia mehevän ja oikein suklaisen kakun reseptiä. Sacher oli erinomaisen makuinen, mutta työläs tehdä, joten tiesin, ettei se ainakaan sellaisenaan ollut tällä kertaa vaihtoehto. Harkitsin hetken jonkinlaisen karsitun version tekemistä, mutta päädyin sitten kokeilemaan ihan uutta kakkua. Maku.fi-sivulta löytyi hyvältä vaikuttava vaihtoehto, jonka kuorrutteen smetana kuulosti niin hyvältä, että sitä oli kokeiltava.

Tämä punajuurisuklaakakku oli helppo tehdä ja tosiaankin mehevä. Tätä reseptiä kannattaa kyllä kokeilla. Smetanakuorrutekin todella toimii - sitä voin lämpimästi suositella muihinkin kakkuihin.

Ei tämä silti punajuurisacherille vedä vertoja. Jos haluaa supersuklaista kakkua, punajuurisacherista kannattaa ottaa ainakin pohja. Siihen voi aivan hyvin käyttää jotain valmista marmeladia, tai kakkupohjaa voi syödä sellaisenaan brownien tyyliin.

Alkuperäinen resepti on maku.fi-sivulta, mutta jätin reseptista mantelit pois ja korvasin mantelijauheen vehnäjauholla. Käytin myös enemmän fariinisokeria kuin alkuperäisessä reseptissä.

Punajuurisuklaakakku


200 g tummaa suklaata
3 kpl munaa
1 dl sokeria
1 ½ dl fariinisokeria
2 ½  dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl juoksevaa margariinia/sulatettua voita
2 punajuurta (raastettuna)

Kuorrutus
150 g tummaa suklaata
1 ½  dl tomusokeria
125 g smetanaa

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, tai erittäin varovasti kattilassa hellalla. Vaahdota munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon muut aineet ja kääntele varovasti tasaiseksi.
Pingota noin 26-senttisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoka. Kaada kakkutaikina siihen ja paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä ja valmista sitten kuorrute. Sulata suklaa ja sekoita siihen smetana ja tomusokeri. Anna täytteen jäähtyä pieni hetki (puolisen minuuttia) ja levitä se sitten kakun päälle ja reunoille.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Valkoinen pitsa eli flammküchen


Flammküchen vei lopullisesti sydämeni viime kesänä. Ensin söin sitä Baijerissa, sitten sain aivan ihanaa Flammküchenia Hakaniemen Kuja-ravintolassa. Viime lauantaina oli lopulta aika kokeilla valkoista pitsaa ihan itse.

Flammküchen, tarte flambee, on keskieurooppalainen versio pitsasta, ja siinä tomaattikastike korvataan ranskankermalla. Perinteisiä täytteitä ovat kinkku ja sipuli, mutta nykyään valkoista pitsaa löytää mitä erilaisimmin täyttein. Tyypillistä kuitenkin on, ettei täytteitä ole mitenkään kamalasti. Ja kuten lauantaina opin kantapään kautta, flammküchenin pohjan kuuluu olla ohut, eli taikinaa ei paljon kohotella.

Flammküchen onmielestäni parhaimmillaan iltapalana ja se suorastaan vaatii seurakseen viinilasillisen (tai vähän olutta, jos oluesta tykkää). Täytteeksi sopii oikeastaan melkeinpä mikä vaan suolainen herkku, mutta kannattaa laittaa mukaan myös jotain raikastavaa, vaikka sitä sipulia. Suosittelisin kokeilemaan esimerkiksi kanttarelleja, tatteja, vuohenjuustoa ja homejuustoja. Myös lohta valkoisessa pitsassa näkee usein, monesti kylmäsavustettuna.

Meidän pitsamme täytteiksi valikoituivat lihansyöjälle kylmäsavustettu kinkku ja kasvisversioon sinihomejuusto ja tomaatit. Ja kaikille sipuli. Vääräoppisen paksusta pohjasta huolimatta pitsa oli oikein herkullista.

Valkoinen pitsa eli flammküchen

Pitsapohja (kohottamatta)
ranskankermaa (pieni purkki riittää noin pellilliselle)
kermaista juustoa (noin 1 dl/pellillinen)
timjamia, mieluiten tuoreena mutta kuivattukin käy

Täytteet:
Sipulia suikaleina
Homejuustoa, tomaatteja/kinkkua

Kauli taikina ohueksi. Levitä sille ranskankermaa ja ripottele kerman päälle hieman juustoa. Juustoa ei tarvita paljon, mutta se tuo mukavasti suolaisuutta. Ripottele pitsan pintaan timjamia. Lisää täytteet, mutta muista maltti: pitsaan saa jäädä ihan tyhjiäkin kohtia, mutta täytteitä pitää toki olla sen verran, että jokaiseen suupalaan riittää makua.

Paista 250-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia, eli niin kauan, että pohja kypsyy ja juusto pitsan pinnalla ruskistuu paikoitellen.


perjantai 2. lokakuuta 2015

Pullaa!


En ole mikään kovin pullahiiri enkä kovin usein leivo pullaa. Mutta joskus vain tulee pullanhimo ja pulla on myös kätevä silloin, kun leipomuksia pitää kuljettaa. Niinpä kavereiden järjestämän kaupunkisuunnistuksen evääksi syntyi korvapuusteja ja voisilmäpullia.

Pullan tekeminen on periaatteessa helppoa, mutta käytännössä vähän kinkkisempää. Nyt, kun Kenwoodini vääntää kaikki hiivataikinani, on niissä onnistuminenkin helpompaa. Kone kun tosiaan vaivaa ihan niin pitkään kuin vaaditaan, ja hyvin vaivaakin. Sen kanssa tarvitsee vain noudattaa reseptiä, eikä tarvita mitään "kyllä sen tuntee käsissä"-tason vinkkejä, joita ainakin aloittelijan on kovin vaikea noudattaa. 

Tavallinen, jauhopussin kyljestä löytyvä ohje on aina kelvannut minulle, vaikkakin kananmunan olen siitä jättänyt pois. Sitä ei pullaan tarvita. Laitan siis vain kaikki ainekset koneeseen ja annan sen sekoittaa kunnes taikina alkaa irrota kulhon reunoista. Ja sitten annetaan taikinan rauhassa nousta reilut puoli tuntia.

Ja sitten itse asiaan.

Korvapuustit
Pullataikinaa
Kanelia
Sokeria
Voita/margariinia

Anna rasvan lämmetä huoneenlämpöiseksi ja kauli sillä aikaa taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Levitä taikinalle paksulti rasvaa - ei haittaa, jos ei mene ihan tasaisesti. Ripottele päälle reilusti kanelia ja sokeria. Missään näistä ei kannata säästellä, esimerkkikuvissani on kaikkea oikeastaan turhan vähän. 
Pyöritä taikinasta rulla ja leikkaa siitä noin viiden sentin paloja. Näistä paloista voi nyt muokata pullia monella tapaa. Ne voi nostaa pystyyn ja paistaa leivosvuoissa, niihin voi vain painaa pienen painauman tai niistä voi kierittää solmuja. 



Nosta pullat pellille, anna niiden kohota vielä vähintään vartti, mielellään puoli tuntia. Voitele pullat kananmunalla, jonka rakenne on vatkattu rikki (tämänkin voi halutessaan jättää väliin). Moni ripottelee vielä päälle kidesokeria.
Paista 225 asteessa 5-10 minuuttia pullien koosta riippuen.

Voisilmäpullat

Pyörittele pullataikinasta pienehköjä palloja - koko on toki makuasia. Anna pullien kohota. Paina jokaisen pullan keskelle painauma, ja laita siihen voita: pieniin riittä teelusikallinen, isoihin enemmän (ja kyllä, tuntuu että sitä voita tulee ihan älyttömästi, mutta niin se vain menee. Jos voitelet pullat kananmunalla, tee se tässä välissä. Ripottele sitten pullien päälle, erityisesti voisilmän kohdalle, reilusti hienoa sokeria.
Paista 225 asteessa 5-10 minuuttia pullien koosta riippuen.


tiistai 11. elokuuta 2015

Vegaaniruokaa Münchenin kissakahvilassa



Jos reissussa osuu tielle kissakahvila, niin kyllä minä sinne mielelläni pistäydyn, vaikka kotonakin on katti. Münchenin kissakahvilassa Katzentempelissä olen vieraillut nyt kahdesti, esimmäisen kerran kahvilla ja mansikkakakulla viime vuonna ja toistamiseen tänä vuonna lounaalla. Molemmilla kerroilla syötävä oli hyvää ja kissat suloisia.

Yksi lisäsyy käydä Münchenissä juuri kissakahvilassa on se, että ravintolasta saa hyvää vegaaniruokaa. Täysin vegaaniravintola tämä ei ole, vaan kermaa ja voita on kyllä osassa annoksista, mutta kahvinsa saa soijamaidolla ja vegaanisia annoksia riittää useita. Gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyy ja muutenkin allergiat huomioidaan.

Viimeisimmällä käynnillä söimme lounaan viikoittain vaihtuvalta listalta, jossa on aina vegaaninen keitto ja pääruoka. Pääruokana oli tällä kertaa kvinoalla ja mustikoilla täytettyjä pinaattilettuja, avokadovaahtoa, pähkinöitä ja salaattia. Annos riitti hyvin lounaaksi ja oli ihan hyvääkin.

Kissakahvila sijaitsee lähellä yliopistoa ja useita taidemuseoita (lähistöllä ovat mm. Alte Pinakothek, Pinakothek der Moderne ja Lenbachhaus).  Sekin on mukavaa, että kahvilassa on ilmainen netti, mutta siitä pitänee varoittaa, että kortit eivät täällä kelpaa, vaan mukana pitää olla käteistä.

Kissakahvila Katzentempel,
Türkenstr. 29

www.cafe-katzentempel.de

maanantai 10. elokuuta 2015

Kesäisen Wienin herkuttelut


Kesälomaani kuului reissu helteiseen Wieniin. Yli kolmenkymmenen asteen lämpötila ei ole se suurin ruokahalun herättelijä, mutta ehdin kyllä parissa päivässä herkutellakin.

Nachsmarkt


Wienin suosituin ruokatori Nachsmarkt on turistille varmaankin se helpoin ruokapaikka. Sitä voi kyllä suositella hyvillä mielin: vaihtoehtoja löytyy niin makumaailmassa kuin hintatasossakin. Torilta löytyy niin raaka-aineita myyviä kojuja kuin kunnon ravintoloitakin, ja kaikkea siltä väliltä. Täältä voi napata mukaan eväät piknikille tai istua hetkeksi syömään falafel-leivän.

Wieden ja teknisen yliopiston ympäristö

Wieden on ilmeisesti tällä hetkellä Wienin hipsterein kaupunginosa. Sieltä löytyykin mukavia ravintoloita ja kahviloita vaikka millä mitalla. Mukavat korttelit alkavat heti Nachsmarktin nurkilta, teknisen yliopiston lähistöltä, josta ymmärrettävästi löytyy paljon aika edullisia ruokapaikkoja. Esimerkiksi Schleifmühlgassen ja Margaretenstressen risteyksen ympäristöstä löytyy kymmenisen ravintolaa. Kaikkia en ehtinyt kokeilla, mutta hintatasoltaan ja tyyliltään kaikki ovat mutkattomia ja mukavia.



Meksikolaisessa El Burrossa (Margarentenstrasse 9) söin ihanat tacot mustekalachevichellä ja join ison lasillisen erinomaista lime-mintti-limonadia – itse tehty limonadi oli mitä ilmeisimmin tänä kesänä hitti Wienissä, sillä sitä mainosti yksi jos toinenkin kuppila.

Drinkille Museumsquartieriin



Ainakin kesällä yksi Wienin parhaista hengailupaikoista on Museumsquartier. Siellä järjestetään paljon tapahtumia, ja kulttuurikeskusten ja museoiden ympäröimästä aukiosta onkin rakennettu mukava oleskelupaikka. Sieltä löytyy sohvia ja allas jossa vilvoitella jalkoja – sekä tietysti kuppiloita. Aukioita reunustavista kahviloista ja baareista saa kyllä syötävääkin, mutta erityisesti paikalle tunnutaan tulevan nauttimaan lasillinen tai pari. Alkuillasta paikalla oli paljon perheitä, sillä lapset riehuivat altaassa ja vanhemmat saivat nauttia rauhassa juomansa terassilla.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Vasikkasaaressa pikalomalla

Helsingin vasikkasaari on lähellä mutta silti aika kaukana. Sinne pääsee pienellä veneellä Kauppatorilta Vanhan kauppahallin luota ja matka kestää vain parikymmentä minuuttia. Silti retkeilijä saa olla saarella rauhassa ja ihmetellä luonnon sekä ihmisen aikaansaannoksia.

Vasikkasaaressa on aikanaan säilötty öljyä ja on siellä jonkinlainen asevarastokin ollut mutta sittemmin saaren ovat vallanneet mökkiläiset. Saaressa on viitisenkymmentä pientä kesämajaa, mutta tilaa jää hyvin myös retkeilijöille ja saaressa piipahtaville veneilijöille. tutkittavaakin löytyy: on autiotalo sekä vanhat öljysäiliöt, ja tietysti aika kivat näkymät ympäröivään saaristoon.

Iloisen pässin herkut


Kesälomalla vanhoilla kotikulmilla alkoi aika käydä pitkäksi sateisen ja kylmän ilman jatkuttua jo melkein viikon. Onneksi Glorian ruoka ja viini osasi vinkata kotimaakunnastakin retken arvoisen ruokapaikan.

Parikkalassa sijaitsevan Iloisen pääsin maalaispuodin yhteydessä toimiva ravintola tarjoaa muun muassa biisoniburgereita ja paistettuja muikkuja, ja pitihän se käydä kokeilemassa. Söin itse oikein maukkaan haukipurilaisen, ja myös biisoniburger ja muikut olivat kuulemma maukkaita. Jälkiruokaa emme jaksaneet syödä, mutta pullatkin näyttivät varsin kelvollisilta.


Puodin puolelta mukaan voi ostaa vaikka biisonimakkaraa tai karitsan lihaa, vihanneksa, ikkupanimoiden olutta tai käsityöläisten tuotteita.

Tätä voi suositella Kutostietä ajeleville vaikka taukopaikaksi, sillä paikka sijaitsee aivan tien varressa. Pihassa on myös pari lammasta ja kania, jotka näyttivät viihdyttävän lapsia (ja kyllä minäkin niitä mielikseni kävin katsomassa).

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Superhelppo raparperipiiras



Vietin viikonlopun kavereiden luona niin sanotusti keskellä ei mitään. Leppoisaan viikonloppuun kuului herkuttelua, mutta laiskuuttamme emme jaksaneet nähdä ruokien eteen kovin suurta vaivaa. Pihalta napattujen raparperien kohtaloksi koitui piiras helpoimmalla reseptillä jonka keksin. Mitat menivät vähän summittaisesti ja paistoaikakin määräytyi sen perusteella, että piirakka alkoi ruskistua reunoista. Mutta hyvää tuli.

Helppo raparperipiiras

1 dl sulatettua voita/margariinia
1 ½ dl vaniljajogurttia (tai maustamatonta + 1 tl vaniljasokeria)
3 dl jauhoja
 1 tl leivinjauhetta
6 rkl sokeria
½ tl ruokasoodaa

pari raparperinvartta – suunnilleen 4 dl paloiteltuna
2-5 rkl sokeria, maun mukaan
1-2 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki pohjan aineet. Voitele piirasvuoka, tai mikä tahansa uuninkestävä astia ja levitä taikina sille noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Laita raparperit suurin piirtein tasaisesti taikinalle ja ripottele päälle sokeria ja vaniljasokeria. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoa jäätelön kanssa.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Cinco de mayo ja empanadat


Eilen ainakin Meksikossa ja USA:ssa moni juhli cinco de mayoa. Ai siis mitä? No,cinco de mayo eli toukokuun viides on meksikolainen juhlapäivä, jota vietetään Pueblan taistelun muistoksi. Se on iso juhla muun muassa Yhdysvaltojen meksikolaissiirtolaisille, ja siksipä moni jenkkiläinen ruokasivusto tuuttasikin viimeisen viikon aikana valtavat määrät reseptejä cinco de mayon juhlintaa varten. Niitä luettuani minun oli ihan pakko saada jotain meksikolaista herkkua eilen.

Päädyin lopulta empanadoihin, koska mitään isoa ei töiden jälkeen tehnyt mieli ja ajattelin että empanadat olisivat kohtalaisen helppoja. Vaikka kyllähän niiden väsäämiseen sitten yli tunti vierähti.



Tein empanadoja jo helmikuussa ravintolapäivään, mutta nyt muokkasin reseptiä vähän ja vaihdoin täytteitä sellaisiin, joista syntyy helposti vähän pienempi annos. Sain aikaan 23 empanadaa.

Empanadat pinaatti-paprika-herkkusienitäytteellä


Taikina:
250 g margariinia (tai voita)
½ dl rypsiöljyä
8 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä

Nypi rasvat ja jauhot yhteen. Sekoita vesi joukkoon. Laita taikina hetkeksi kylmään.

Täyte:
Paprika
180 g pinaattia
pieni purkki säilykeherkkusieniä (115 g)
5 valkosipulinkynttä
1 tl paprikajauhetta
chiliä/chilikastiketta maun mukaan
1 dl juustoraastetta

Pilko paprika pieniksi paloiksi, hienonna pinaatinlehtiä hiukan pienemmiksi ja silppua valkospilunkynnet. Paista paprikapalat lähes kypsiksi, lisää paprikajauhe, valkosipuli, pinaatti ja chili. Kun pinaatti on kypsää, nosta pannu pois hellalta ja anna täytteen jäähtyä. Sekoita juustoraaste jäähtyneen täytteen joukkoon.

Ota taikina pois kylmästä. Jos se tuntuu aivan liian muruiselta, anna sen lämmitä hetki. Kauli sitten taikinasta noin kahden millin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä paloja. Laita jokaiselle palalle hiukan täytettä ja purista reunat kunnolla yhteen niin, että piiraista tulee puolikuita.

Empanadojen sulkemisesta kirjoitin pidemmin täällä.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vappupäivän salaatti (kylmäsavulohisalaatti paahdetuilla porkkanoilla)


Vappuun kuuluivat tietenkin tänäkin vuonna munkit ja sima, sillä eihän ilman niitä voi päästä kunnolliseen vapputunnelmaan. Niiden lisäksi söimme tänä vuonna kylmäsavulohisalaattia. Söimme vappulounaan ihan kotosalla, mutta tämä salaatti sopisi hyvin piknikevääksikin.

Salaatin ohje on alun perin Glorian ruoka ja viini lehdestä 3/2013, mutta muokkailin ohjetta jonkun verran – lähinnä siis oikaisin. Tässä minun versioni.

Kylmäsavulohisalaatti paahdetuilla porkkanoilla


150 g kylmäsavulohta
salaattikerä
3 porkkanaa
3 valkosipulinkynttä
puolikas sitruuna
avokado
oliiviöljyä
juustokuminaa
chilimaustetta
suolaa
pippuria

Kuori porkkanat. Jos ne ovat isoja, leikkaa ne ensin noin kahdeksan sentin pätkiksi ja sitten kahteen tai neljään osaan pituussuunnassa (niin, että palat ovat suunnilleen saman kokoisia). Levitä porkkanat pellille, kaada niille hiukan oliiviöljyä ja ripottele päälle juustokuminaa ja chiliä. Hiero öljyä ja mausteita porkkanoihin. Laita pellille myös kuoritut valkosipulin kynnet ja sitruunanpuolikas. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Revi salaatti, pilko avokado ja leikkaa lohesta salaattiin sopivia paloja. Lisää hiukan jäähtyneet porkkanat salaattiin. Muussaa kypsät valkosipulin kynnet pellille ja kaali ne ja mausteisen öljyn jämät pelliltä salaattiin. Purista sitruunasta mehu salaatin joukkoon. Lisää salaattiin vielä suunnilleen ruokalusikallinen oliiviöljyä ja ripottele mukaan myös suolaa ja pippuria. Sekoita salaatti niin, että mausteet, sitruunamehu ja öljy maustavat koko salaatin.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mokkapalat kuin lapsuuden synttäreillä


Jos on banaanisuklaakääretorttu aina mielessäni ysäriä, niin sitä ovat kyllä mokkapalatkin. Mutta kuten kääretorttu, mokkapalatkin ovat älyttömän hyviä ja helppoja tehdä. Siksipä teinkin niitä vaalipäivänä, sillä tottahan nyt kansanvaltaa ja äänioikeutta pitää äänestyskahveilla juhlistaa.

Olin taas kerran vähän huolimaton leipoja, ja sain kärsiä siitä: tässä leivonnaisessa kuorrutteen mittojen kanssa kannattaa ihan oikeasti olla tarkkana. Jos voita ja kahvia on vähän liikaa, sen kyllä huomaa. Ja jos tomusokeri on seissyt kaapissa jo jonkin aikaa, sitä pitää todella sekoittaa kunnolla, jottei se jäisi möykyiksi. Ja sama taikinankin kanssa: kannattaa lisätä jauhoja ja maitoa vuorotellen ja sitä siivilää kannattaa oikeasti käyttää, muuten jauhot jäävät helposti möykyiksi.

Mokkapalat


4 munaa
2 1/2 dl sokeria
200 g voita tai margariinia
2 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria

Kuorrutus
75 g voita tai margariinia sulatettuna
3/4 dl vahvaa kahvia
5 dl tomusokeria
1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle
nonparelleja

Vaahdota sokeri ja munat vaaleaksi vaahdoksi. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä hiukan. Lisää puolet kuivista aineista siivilän läpi, sekoita huolellisesti ja lisää maito ja rasva. Lisää vielä loput kuivat aineet.
Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle ja levitä tasaiseksi. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sekoita kuorrutuksen aineet tasaiseksi ja kaada kuorrutus taikinalevyn päälle. Ripottele nonparellit ennen kuin kuorrute ehtii jähmettyä.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kevätpiiraat, eli nopeat parsapiiraat



Vihreää parsaa pitää valmistaa joka kevät ihan jo senkin takia, että se on niin suunnattoman kaunista. Ostin parsanipun viikonloppuna ceacar-salaattia täydentämään (toimi muuten hyvin!), mutta koska salaattiin riitti puolikas nippu, piti lopuille keksiä jotain käyttöä. Kun jääkaapista löytyi myös parmesaania, päätin kokeilla keväisiä piirakoita. Voitaikinaa, suolaista parmesaania ja raikasta parsaa. Vähän goudanjämiä siihen vielä, ja iltapala oli valmis. Maistui!

Tässä resepti niillä määrillä, joilla minä tein piiraat, mutta parsaa voi kyllä jokaiseen piiraaseen laittaa yhden varren enemmänkin ja juustoksi kelvannee mikä vain kohtalaisen suolainen juusto. Ilman juustoakin varmaan pärjäisi, jos haluaisi piiraista vegaanisia, kunhan vain maustaisi piirakkaa ainakin suolalla ja vaikka pippurilla.

Nopeat parsapiiraat

4 lehtitaikinalevyä
10 tankoa vihreää parsaa
5 rkl isoiksi paloiksi murennettua parmesania
4 rkl goudaraastetta

Katkaise parsatangoista puumainen alaosa pois ja kuori parsat. Leikkaa parsat pituussuunnassa puoliksi. Kauli jokaista taikinalevyä hiukan. Aseta jokaiselle levylle viisi parsatangon puolikasta. Ripottele päälle juustoraaste. Paista piiraita 225-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia, eli kunnes taikina on hiukan ruskistunut reunoilta ja juustokin saanut väriä paikoitellen.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ranskalaisissa tunnelmissa (paperikääreessä kypsytetty kala)


Olen ennenkin ihastellut ranskalaisen ruoan yksinkertaista herkullisuutta, muutaman aineksen muodostamia makuelämyksiä. Paperissa kypsytetty, sitruunainen kala perunoiden ja fenkolin kanssa on juuri sellainen.

Resepti on alunperin Rachel Khoon kirjasta The Little Paris Kitchen. Kirjan reseptissä käytetään kokonaisia taimenia, mutta mina tein laiskan kokin (ja syöjän) version, ja käytin kahta filettä. Valitsin kalaksi taimenen, ja uskonpa, että resepti toimisi aika monen muunkin kalan kanssa. Alkuperäisessä reseptissä perunoita höyrytetään vain kymmenen minuuttia eikä fenkolia lainkaan esikypsennetä. Vaikka höyrytin perunoita perikymmentä minuuttia ja fenkoleitakin hetken, ne eivät kypsyneet uunissa lähellekään parissa kymmenessä minuutissa. Pidensin siis tähän reseptiin niiden esikypsennysaikaa.

Toki kalan voisi kypsentää myös kannellisessa uunivuoassa, mutta leivinpaperipaketissa on jotain viehättävää. Parhaiten se toki toimii, jos jokainen ruokailija saa oman pakettinsa, mutta jaettunakin se jotenkin miellyttää aterialla. Ja toki tästäkin ruoasta olisi helppo tehdä jokaiselle oman annoksensa, jakaisi vain ainekset kahteen pakettiin.

Paperikääreessä kypsytetty kala

2 noin 200 g kalafilettä
300 g perunoita
fenkoli
sitruuna
4 rkl oliiviöljyä
suolaa, pippuria

tarjoiluun: ranskankermaa

Kuori perunat ja suikaloi fenkoli ohuiksi siivuiksi. Höyrytä perunaa ja fenkolia puolisen tuntia. Leikkaa perunat ohuiksi siivuiksi (perunat voi toki myös keittää, mutta fenkoleita en keittäisi – jos et pysty höyryttämään, paista fenkolit vaikka pannulla öljyssä).
Raasta sitruunan kuori. Hiero sitruunankuorta, suolaa, pippuria ja reilusti oliiviöljyä kalafileiden pintaan.
Laita leivinpaperiarkki pellille tai uunivuokaan. Aseta toinen kalafile leivinpaperille. Laita sen päälle perunat ja fenkoli. Nosta toinen kalafile päällimmäiseksi nahka ylöspäin. Kääri leivinpaperi paketiksi. Paketin voi tarvittaessa sulkeä nauhalla tai käyttää kahta arkkia, joista toisen reunat voi laittaa paketin alle.
Paista kalaa 200 asteessa 20 minuuttia.
Tarjoile ranskankerman ja sitruunalohkojen kanssa.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Pubitunnelmaa kotona: vuohenjuustoa ja karamelisoitua punasipulia leivällä


Joulukuisen Lontoon reissun ehkä parhaan aterian söin gastropub Anchor and Hopessa. Annos ei ollut kovinkaan monimutkainen, mutta maistui ihan älyttömän hyvältä. Ihanan paahteiset ja karamelisoituneet shalottisipulit yhdistettynä vuohenjuustoon ja lisukkeena haudutettua purjoa ja mangoldia. Siihen seuraksi vielä lasillinen viiniä, ja siinäpä se.

No, tällaisen annoksenhan tekee helposti kotonakin, ja niinpä teinkin leipiä perjantai-illan kunniaksi. Shalotin sijaan käytin punasipulia, ja koska lähikaupasta ei löytynyt mangoldia, haudutin pinaattia.

Vuohenjuustoa ja karamelisoitua sipulia leivällä


punasipulia
vuohen tuorejuustoa
(paahto)leipää
sokeria, suolaa, pippuria
pinaattia
muskottipähkinää
valkosipulia
(voita)

Leikkaa sipuli suikaleiksi. Paista sitä öljyssä pannussa, kunnes se on hyvin paistunutta ja makeaa. Ripottele päälle vähän sokeria ja pippuria ja sekoita niin, että sokeri sulaa. Lisää suola kun sipuli on kypsää.
Leikkaa valkosipuli siivuiksi. Sulata nokare voita pannussa ja kypsennä pinaatti siinä. Lisää valkosipuli ja muskottipähkinä kun pinaatti alkaa pehmetä ja sekoittele kunnes pinaatti on kunnolla kypsää.
Paahda leipäpalat. Levitä niille vuohejuustoa ja kasaa päälle sipulia. Tarjoile pinaatin kanssa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mustapapukeitto iltapalaksi



Jotain pientä syötävää sitä töiden jälkeen kaipaa, mutta ihan valtavaa ateriaa ei kuitenkaan viitsisi laittaa. Tällaista pähkäilen jatkuvasti, enkä varmaan ole ihan ainoa. Me sorrumme miehen kanssa turhan usein kaikenlaiseen epäterveelliseen, vaikka aika helposti syntyisi jotain fiksumpaakin. Niin kuin vaikka meksikolaista mustapapukeittoa, jonka valmistelu vaatii aktiivista työtä alle kymmenen minuuttia.

Mustapapukeitto

 
iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
tomaatti
2 tlk mustapapuja
kasvisliemikuutio
chiliä – joku tuoreena tai jonkunlaisena mausteena (itse käytin kotitekoista chilikastiketta)
vettä

Silppua sipulit ja tomaatti. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia ja lisää tomaatti sekaan. Pyörittele kasviksia pari kertaa kattilassa, lisää kasvisliemikuutio, pavut ja chili. Anna lämmetä ja kaada kattilaan sen verran vettä että pavut peittyvät. Lämmitä kiehuvaksi, lisää vielä vähän vettä ja anna keiton kiehua kattilassa kannen alla suunnilleen vartin.
Jos haluat keitosta sakeampaa, soseuta keittoa vähän sauvasekoittimella – riittää, että osa pavuista hajoaa, silloin keitosta tulee jo sakeampaa.

Tarjoa keiton kanssa tortillasipsejä.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Empanadat kasvistäytteella (vegaaniset)




Pidimme jälleen kerran ravintolapäivää, tällä kertaa lattarimeiningillä. Syötäväksi valikoitui empanadapiiraat, joita oli tarjolla useammalla eri täytteellä. Minä valmistin empanadat aika perinteisin latinomauin, sillä täytteessäni oli mustapapuja, paprikaa, tomaattia, chiliä ja korianteria.

Empanadat ovat vähän kuin – tai oikeastaan aika kirjaimellisesti – lattareiden lihapiirakoita, eli suljettuja piiraita, jotka kypsennetään joko uunissa tai uppopaistamalla. Yleensä empanadojen täytteenä on lihaa, mutta ne onnistuvat hyvin kasvistäytteelläkin, ja kuten kokeilumme todisti, myös vegaanisina.

Olen aina tykännyt erilaisista pasteijoista ja suolaisista piirakoista, joten tietenkin tykkään myös empanadoissa. Vuoden takaisella Meksikon reissulla sain maistella argentiinalaisen ravintolan herkkusienillä ja juustolla täytettyjä, uppopaistettuja empanadoja, jotka kaikessa rasvaisuudessaan olivat ihan älyttömän hyviä. Uunissa paistetut piiraat ovat vähän kevyempiä, mutta toisaalta toki myös helpompia valmistaa (onhan siinä uppopaistamisessa aina työnsä). Vastapaistettuina ne ovat vähän kuivia, mutta meheytyvät seuraavaan päivään mennessä.

Empanadat ovat tosiaan hyvin perinteinen juttu Latinalaisessa Amerikassa. Joka maassa on niistä vähän erilaiset versiot, ja ilmeisesti myös aika monella perheenemännällä on se oma bravuurinsa. Joskus piiraat ovat isoja, sellaisia joista leikataan syöjille palat, joskus ihan pikkuisia. Täyte tehdään ilmeisesti usein tähteistä, eli siinä voi olla aikalailla mitä vaan. Sipuli, pavut ja chili ovat ainakin niitä tyypillisimpiä, usein jonkun lihan jatkeena. Jos nyt välttämättä lihaa haluaa, voisi minunkin paputäytteeseeni toki hyvin laittaa mukaan vaikka jauhelihaa tai chorizoa.

Empanadat kasvistäytteellä (n. 20 kpl)

Taikina:
300 g rasvaa margariinia (tai voita)
750 g vehnäjauhoja
1 tl suolaa
¾ dl vettä

Nypi rasva, jauhot ja suola yhteen. Sekoita vesi joukkoon. Laita taikina hetkeksi kylmään.

Täyte:
1 tlk (n. 250 g) mustapapuja
1 paprika
1 sipuli
1 tomaatti
2 chipotlechiliä ja 2 rkl niiden kastiketta (tai chilimaistetta/tuoretta chiliä)
puolikas nippu korianteria varsineen
4 valkosipulinkynttä
suolaa
oreganoa

Silppua kaikki kasvikset ja chili. Paista ensin paprikaa ja sipulia hetki pannulla jotta ne hiukan pehmenevät, ja lisää sitten muut ainekset. Kypsennä viitisen minuuttia. Maista, että täyte on riittävän maukasta – siinä pitää olla kunnolla makua.

Ota taikina pois kylmästä. Jos se tuntuu aivan liian muruiselta, anna sen lämmitä hetki. Kauli sitten taikinasta noin kahden millin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä paloja. Laita jokaiselle palalle hiukan täytettä ja purista reunat kunnolla yhteen niin, että piiraista tulee puolikuita.

Reunojen sulkeminen onnistuu esimerkiksi painamalla niitä haarukalla, mutta perinteisin tapa taitaa olla ”pyörittämällä” taikinaa (tästä yritelmä löytyy kuvan piiraista). Se onnistuu niin, että aloitat toisesta kulmasta, puristat pienen pätkän reunoja yhteen ja taitat sitä noin sentin muun taikinan päälle. Seuraavaan taitokseen otata mukaan pienen pätkän edellistä. Vaikea selittää, mutta oikeastaan aika helppo toteuttaa!

Onneksi netistä löytyy nykyään kaikkeen tarpeelliseen opastusvideo ja tähän tekniikkaan voi katsoa mallia täältä.


Empanadojen sulkeminen on muuten aikamoista taidetta – ja erilaisia tekniikoita käytetään esimerkiksi eri täytteisten piiraiden erottamiseen toisistaan. Aiheesta lisää täällä.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Katkaravut chipotlekastikkeessa




Meksikosta hankkimani keittokirja (Williams-Sonoman Mexicana) on jäänyt harmillisen vähäiselle käytölle, mutta viikonloppuna kaivoin sen taas esiin. Kokeiltavaksi valikoitui annos nimeltä Camarones enchipotlados, eli katkarapuja chipotlekastikkeessa. Ehdin jo pohtia, millä kummalla chipotlechilit korvaan, mutta huomasin onnekseni, että Hakaniemen S-market myi juuri oikeaa chilisäilykettä, chipotles adobados. Jos chipotles en adobo - tai chipotles adobos -nimillä kulkevaa säilykettä ei löydy, voi sen toki korvata tuoreilla chileillä tai chilikastikkeella, mieluiten toki chipotlekastikkeella.

Chipotle-chilihän on siis savustettua chiliä ja chipotles adobados –säilykkeessä savuchilit on säilötty hiukan makeaan, etikkaiseen salsaan, joka on imenyt chileistä ihanaa savun makua. Chilit ovat tulisia, mutta eivät mitenkään järkyttävän voimakkaita, joten niitä uskaltaa kyllä laittaa ruokaansa. Pelkkää salsaakin voi käyttää, jos haluaa vain miedomman maun ruokaan, tai vaikka lisätä vähän lisää makua omaan annokseensa.

Katkarapuannokseen tarvitaan vain kaksi chiliä ja lusikallinen kastiketta, joten säilykepurkista jää yli puolet jäljelle. Lopuista suosittelen tekemään vaikka tomaattista salsakastiketta (siis sellaista, mitä nyt Suomessa yleensä laitetaan tortillojen väliin), sillä siihen chipotlet sopivat täydellisesti.

Katkaravut chipotlekastikkeella

8 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
2 suurta katkarapua, ilman kuoria
½ dl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
4 tomaattia, pilkottuna paloiksi
 2 chipotlechiliä ja 1 rkl niiden kastiketta
1 ¼ dl colajuomaa
1 tl oreganoa

Valmista ensin katkaravuille marinadi: sekoita valkosipuli, sitruunamehu ja ripaus suolaa ja pippuria. Laita ravut marinoitumaan siksi aikaa, että valmistat kastikkeen.


Lämmitä öljy kuumaksi paistinpannussa ja kuullota sipuleita siinä kolmisen minuuttia. Lisää sitten tomaatit ja sekoittele niitä pannulla alle minuutin niin, että ne alkavat kypsiä hiukan. Ota pannu pois liedeltä ja nosta tomaatit ja sipulit tehosekoittimeen tai blenderiin, mieluiten reikäkauhalla (jos et omista kumpaakaan, käytä sauvasekoitinta). Tomaatit eivät saisi alkaa hajota pannulla, ja ylimääräistä öljyä pitäisi jäädä vielä pannuun katkarapujen paistamiseen. Lisää tomaatin ja sipulin joukkoon chilit ja niiden kastike, cola ja oregano. Sekoita tasaisemmaksi – kastikkeen ei kuitenkaan tarvitse olla ihan tasaista, mutta ainakin chilien pitää hienontua.


Ota ravut marinadista ja kuivaa niitä hiukan. Kuumenna paistinpannu uudestaan ja lisää ravut paistumaan. Minä annoin osan valkosipulista mennä mukana, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä valkosipuli kärähtää nopeasti. Paista katkarapuja noin kaksi minuuttia (rapujen koosta riippuen) ja nosta ne sitten pannulta sivuun odottamaan.


Kaada kastike takaisin pannulle ja keitä sitä keskilämmöllä viitisen minuuttia, jotta se keittyy hiukan kasan. Lisää sitten katkaravut ja kypsennä vielä noin kaksi minuuttia.


Reseptin mukaan katkaravut tarjoillaan riisin kanssa, mutta me kokeilimme niitä myös quesadillan täytteenä Molempina toimivat hyvin.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Jauha lihaa


Kun punaista lihaa viitisentoista vuotta vältellyt ihminen etsii lihanjauhamisohjeita internetistä, siinä on jotain vähän kummallista. Niin kuitenkin pääsi käymään, kun kaverini halusi kokeilla, tulisiko itsejauhetusta lihasta hyvät hampurilaispihvit.

Purilaisohjeita on netti pullollaan, mutta ainakaan suomeksi en löytänyt kovin paljon ohjeita lihan jauhamiseksi. Nyt seuraakin ohjeistukseni hampurilaispihvien tekemiseen ihan itse, ihan alusta.

Mitä välineitä tarvitset?


Jauhamiseen tarvitaan lihamylly – käsikäyttöinen tai sähköllä toimiva kelpaavat molemmat. Toki monitoimikoneellakin voisi kokeilla, mutta en ole ihan varma että se maksaisi vaivan, sillä monitoimikone jauhaa lihan helposti täysin mössöksi.
Lihamyllystä käytetään suht karkeaa terää, omassa Kenwoodissani on kolme vaihtoehtoa, joista valitsin sen keskimmäisen.

Millaista lihaa?

Pihvilihassa tärkeintä on riittävä rasvan määrä, sillä rasvattomasta lihasta tulee kuivaa. Meillä oli kokeilussa lampaanlapaa ja naudanrintaa ja molemmat toimivat oikein hyvin. Jos haluaa hyödyntää jotain kuivempaa osaa, voi sekaan laittaa vaikka pekonia rasvaisuutta tuomaan.
Ja tietenkin, kuten jauhelihassa yleensäkin, itse jauhaessakin voi hyödyntää niitä halpoja osia, joista ei mitään pihvejä synny ja vaikka sekoitella erilaisia lihoja. Aloittelijalle on kuitenkin varmasti helpointa ostaa yksi riittävän rasvainen lihapala ja jauhaa se.

Miten se tehdään?


Ennen jauhamista liha kannattaa pilkkoa pieniksi paloiksi, eli sen kokoisiksi, että ne mahtuvat lihamyllyn syöttimestä läpi. Sitten ne kannattaa laittaa suunnilleen puoleksi tunniksi pakastimeen. Liha ei siis saa jäätyä, mutta hyvin kylmä, lähes kohmeinen liha on paras sekä jauhamisen että hygienian kannalta.

Lihamyllyn osat kannattaa myös laittaa hetkeksi pakastimeen, vaikka jääkylmiä metalliosia onkin aika ärsyttävää käsitellä. Kannattaa siis ottaa lihat pakkasesta vasta kun mylly on kasattu, sillä kylmien osien kanssa kasaaminen voi viedä hetken.

Ja sitten jauhamaan, eli lihat vain läpi myllystä. Jos jauhelihan joukkoon haluaa sipulia tai valkosipulia, nekin voi pistää suoraan lihamyllyn läpi.

Jauhelihasta pihveiksi


Mausta liha haluamillasi mausteilla – vähintään suolalla ja pippurilla. Hampurilaiseen tulee usein aika paljon makuja, joten pihvit eivät välttämättä tarvitse hirvittävästi mausteita. Halutessaan sekaan voi toki heittää vaikka juustoa tai maustekastikkeita. Jauhettua lihaa ei kuitenkaan kannata turhaan liikaa sekoitella, jos ei halua pihveistään liian tiiviitä. Pihviin voi lisätä kananmunaa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Kananmunakin tekee pihveistä vähän kovempia, joten jos haluaa pihvin olevan syödessä mureneva, munan voi jättää pois. (Kerrottakoon, että meidän pihveissämme oli kananmunaa, ja ihan hyviä olivat.)

Muotoile lihasta pihvejä puristamalla niistä käsissäsi ensin palloja, jota sitten voi taputella pihveiksi. Ovatko pihvit ohuita vai paksuja, se on makuasia. Jos haluat jättää pihvit sisältä edes vähän raaoiksi, ei tietenkään kannata tehdä niistä ihan ohuita.

Paista pihvit kuumalla pannulla. Rasvaa et pannulle tarvitse, sillä lihan rasva kyllä riittää. Ainakin minun seuralaiseni halusivat pihvinsä mediumina, ja silloin pihvejä ei montaa minuuttia tarvinnut paistaa. Me sulatimme jenkkityyliin osalle pihveistä vielä juustoa, eli laitoimme juuri käännetyn pihvin päälle juustosiivun ja annoimme sen sulaa kun pihvi kypsyi valmiiksi.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Lontoon tärpit alkuvuonna 2015

Oma suosikkijuttuni Lontoossa ovat ehdottomasti museot. Valtavissa museoissa riittää taidetta ja tiedettä nähtäväksi ihan loputtomiin, ja lisäksi näyttelyt on toteutettu upeasti. Kun suuret museot ovat kaiken huipuksi vielä ilmaisia, ei matkalta ajanvietettä puutu.

Tässä pari suositusta, jotka kannattaa kokea juuri nyt - ja mahtuuhan sinne joukkoon yksi musikaalikin.


Imperial War Museumin I maailmansota –näyttely

Lontoon valtava sotamuseo, Imperial War Museum avautui viime kesänä ison remontin jälkeen ja samalla avattiin uusi, todella laaja näyttely ensimmäisestä maailmansodasta. Vaikka sotanäyttely ensi kuulemalta vaikuttaisi tylsältä, tätä ei kannata sivuuttaa ihan helposti. Ensimmäisestä maailmansodasta niin sotilaiden, kotirintaman kuin laajemman historian näkökulmastakin kertovasta näyttelystä ei jäänyt päällimmäisenä mieleen sota-ahdistus, vaan se, miten upeasti näyttely oli toteutettu.

Museo leuhkii sillä olevan maailman laajin kokoelma ensimmäisen maailmansodan aikaista esineistöä, ja se on kyllä aika helppo uskoa. Mutta esineistön lisäksi näyttelyssä on paljon muutakin, muun muassa interaktiivisia karttoja, videoita, äänitteitä ja juoksuhauta. Näyttely avaa hyvin sitä, miten sotaan päädyttiin, miten se laajeni ja miksi se jatkui niin pitkään. Myös sodan tavallisille kansalaisille aiheuttamia seurauksia kuvataan hyvin laajasti.

Tämän näyttelyn perusteella käsitin ensimmäisestä maailmansodasta paljon enemmän kuin koulun historiantunneilla koskaan.


Myönnettäköön, että teksteissä on selkeä brittiläinen näkökulma – ja sen mukaan britit ovat toki aika urheita taistelijoita – mutta kun sen osaa jättää omaan arvoonsa, en löydä paljon parannettavaa.

Sunny Afternoon –musikaali

Tykkäätkö vanhasta kunnon brittimusiikista? Miellyttääkö 1960-luvun tyyli? Haluatko nähdä vähän rokkaavamman musikaalin kuin Mamma Mia? No, The Kinksistä kertova Sunny Afternoon olisi sellainen. Kävimme katsastamassa musikaalin tapaninpäivänä, ja kyllä se hymyilemään pisti.

Veikkaan, että tämä musikaali voi sopia aika monenkin matkaporukan kompromissiksi, jos seurueesta jokainen ei välittömästi innostu kun joku alkaa puhua musikaaleista.

(Ja jos nyt tuntuu, ettet osaa yhtään Kinksin kappaletta, kokeilepa YouTubea. Vähintäänkin Lola, You really got me ja Sunny afternoon ovat taatusti tuttuja.)

Information Age –näyttely Sciense Museumissa


Jos on kiinnostunut tiedonvälityksestä tai viestintäteknologiasta, tämä näyttely on must-kohde. Kun satun itse tekemään työkseni viestintää ja mies on järjestelmäasiantuntija, emme voineet jättää tätä väliin. Ja toki tiedemuseossa muutenkin oli päästävä käymään. 


Näyttely kuvaa, miten yhteiskunta on muuttunut viestintäteknologioiden kehittyessä viimeisten 150 vuoden aikana. Se osoittaa hienosti, kuinka nopeasti muutos on lopulta tapahtunut ja kuinka valtava se on ollut. Esillä on esineistöä aina lennätinkaapeleista tietokoneisiin ja kaikkea siltä väliltä: puhelimia, radioita, televisioita.

Sitä paitsi: Kuningatar Elizabeth twiittasi täältä ekan kerran.

Morsiuspukunäyttely Victoria and Albert Museumissa

Tähän näyttelyyn en oikeastaan edes ehtinyt – ehdin nähdä siitä vain vilauksen ja käydä sen putiikissa, mutta jos saisin vielä päivän Lontoossa, tämä olisi kohteeni. Vilauksenkin perusteella hääpuvut olivat yksinkertaisesti upeita. Näyttely esittelee morsiuspukuja 1700-luvulta nykypäivään ja kertoo erilaisista muodeista ja morsiuspuvun merkityksistä. Esillä on myös tunnttujen henkilöiden mekkoja.

Totesimme matkaseurueen toisen naisen kanssa, että onneksi kummallakaan meistä ei ole häät tulossa, sillä muuten jos näyttelyn putiikki olisi saanut pään aivan totaalisen sekaisin – ja aika ihana se oli nytkin.

Ja vaikka Victoria and Albert muuten jäisikin väliin – meilläkin se sattui olemaan juuri se johon ei enää voimat riittäneet – sen kaupoissa kannattaa silti pistäytyä, jos vierailee aivan vieressä sijaitsevissa Science Museumissa tai Natural History Museumissa.